*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Jälleennäkeminen Max Rockatanskyn kanssa

  • Ennen kaikki oli yksinkertaisempaa. Kuva: Mad Max (1979).
    Ennen kaikki oli yksinkertaisempaa. Kuva: Mad Max (1979).

En oikeastaan pidä toimintaelokuvista.

En tiedä mitään niin nukuttavaa kuin kaahailevat takaa-ajot, silmitön räiskiminen aseilla, joista en ole koskaan kuullutkaan - herään yleensä nokosilta vasta kun elokuvassa on jännittävä suvantokohta. Aivan erityisen turhauttavia ovat mielestäni hengettömät tietokoneanimaatiot. Ennalta arvattavan kaavan mukaisesti, kuten asiaan kuuluu.

Minulla on silti useitakin genren lempilapsia kuten Mad Max-trilogia (1979, 1981, 1985), johon on – etenkin alkutaipaleella saatu taltioitua omaperäisen mielipuolinen, pelottavan vieraantunut tunnelma samalla kuin elokuvista paistaa elokuvan tekemisen riemu.

Ohjaaja George Millerin elämäntarinakin on omaperäinen. Nuoren australialaislääkärin näkemistä kauheuksista ja kokemuksista syntyi muutamalla sadalla tuhannella dollarilla ja tee-se-itse-menetelmällä yksi maailman käänteentekevimmistä toimintaelokuvista. Vaikka rahaa ei ollut oikeastaan kuin Mel Gibsonin nahkahousuihin, Millerin omaleimainen ote, Gibsonin löytäminen sekä australialaiselokuvan uuden aallon voima löi läpi ympäri maailmaa, joskaan ei parissa maassa, joissa kyseistä elokuvaa ei saanut nähdä, kuten esimerkiksi suvaitsevaisessa Ruotsissa.

En edes pysty laskemaan, kuinka monta elokuvaa on sen koommin tehty apokalyptisistä väkivaltaisuuksista - tai poliisista, joka vaimonsa tai lapsensa menettämisen jälkeen suistuu raiteiltaan, vajoaa pimeyteen, raaistuu ja lähtee suorittamaan jotain hiuksia nostattavaa missiota. Siitä on jossain määrin tullut eräänlainen antiikindraamankaava.

Miller on taitava loihtimaan persoonallisia, ääri-ilkeitä hahmoja, jotka elävät lähinnä bensiinistä ja kostosta, mutta ovat tunne-elämältään usein pikkulapsen tasolla. Mielikuvituksen design on aina näyttävää.

Toisen osan räjäytettyä pankin kolmas osa alkoi haiskahtaa Hollywoodille, ja bensankatkuisen saagan katsottiin päättyneen. Hulluista motoristeista ja muista kukkuu-klaaneista ei kuulunut mitään pitkään aikaan.

Minua askarrutti kovasti, tulisinko pitämään neljännestä, The Fury Roadista (2015), vuosikymmeniä trilogian jälkeen. Voiko joku muu kuin Gibson olla Max Rockatansky? Hurautin heti lähes autioon kaupunkiin ja menin lähes autioon elokuvateatteriin, jossa istui lisäkseni muutama nuorimies.

Minulle selvisi, että Tom Hardy on ihan kelpo Max Rockatansky. Loppua kohden elokuvaa aloin jo pitää hänestä. Joskin elokuvan tasavertainen naistähti Charlize Theron kilvoittelee huomiosta Imperator Furiosana, sotarekkakuskina niinkin hyvin, että hän jää melkein paremmin mieleen.

The Fury Roadissa ollaan jälleen keräämässä mielenterveyden rippeitä – jos mahdollista – entistäkin lohduttomammassa aavikkomaailmassa. Kuten ennenkin, kaikki mistä on puute, sitä kulutetaan ja räjäytetään surutta katsojan iloksi. Uusiakin arvotarpeita on ilmaantunut, esimerkiksi veri, ihmismaito ja elinkelpoisuus. Aavikko on hyvää kasvualustaa nuorille kamikaze-sotilaille ja mekaanikkokultille. Mielikuvitus ja ideat ovat kutkuttavia, kuten aina. Ja jos rakastaa yliampuvan kreisiä, esimerkiksi tulta syökseviä sähkökitaroita, tämä on nautintoa.

Dystopian keskellä nähdään joitain inhimillisiä piirteitä ja tunteita kuten luottamuksen osoittaminen ja hyväksyntä.

Miller antaa hurjuuden kaipaajalle ihan kaiken, ja vielä enemmän. Efektit olivat näin kriittisellekin ja huimapäävaihteettomalle kiitettäviä, nimittäin kaikkea ei olekaan tehty tietokoneruudulla vaan elokuvassa nähdään kunnon stuntteja ja aitoa romupintaa. Tästä aitoudesta ja siitä, ettei nukuttanut kertaakaan, yksi kokonainen hemuli, ehdottomasti.

Voittamattomana spektaakkelina se on selvästi vuoden 2015 näköinen, tämän hetken elokuva, ja visuaalisesti häikäisevä sellainen, hieman kuten ne sormus-elokuvat. Ymmärrän hyvin, että on valittu tehdä tämä elokuva juuri näin, ajan hengen mukaisesti. Se on kiitos faneille. Itse tietysti olisin kaikkein mieluiten vienyt Mad Maxin juurilleen askeettisuuden pariin, vaikkapa keräämään viimeisiä romuja maailman reunalle, mutta silloin olisi tarvittu nerokasta dialogia. Maxhan ei oikeastaan paljoa puhu, kunnon rikkimenneen miehen lailla.

Sehän vasta pelottavaa olisikin, jos Max alkaisi avautua tunteistaan.

Tärskyt Maxin kanssa olivat laadukkaat eivätkä pettäneet odotuksia, joten annan tälle elokuvalle 4/5 hemulia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Pärjäiskö Mad Max matsissa James Bondin kanssa? Siis toisaalta mies miestä vastaan, toisaalta "kulttuurikisassa" elokuvien kesken? Tänä vuonna on luvassa myös uusi Bond!

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Taitaisi tulla jonkinlainen win-win-tilanne!

Uutta Bondia en niinkään odota, niitähän tulee jatkuvalla syötöllä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Nyt valmistuvassa Bondissa ajellaan Land-Rover Big Foot -autoilla, joissa on ennakkotietojen mukaan 38-tuumaiset renkaat! Siis kolkytkahdeksan... o-ou!

Kuka voisi jättää väliin sen katselukokemuksen? Kolkytkaheks.... mie pökrään...!

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #3

Minusta tuntuu, että Bondien suhteen olen tipahtanut kyydistä jo joskus Octopussyn aikaan.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Minua tuossa kiinnostaa juurikin se että on aitoja stuntteja ja räjähdyksiä
Opettelin itse tietokone animaatiota harrastemielessä aikoinaan

Kun sitten tajusin miten helppoa ja halpaa sillä oli tehdä
Iski hieman kyllästys joitain elokuvia katsoessa
Kun lähes samanlaatuista sai kotosalla itse aikaiseksi
(lentäviä autoja, räjähdyksiä jne jne)

Asfalttisoturi oli lapsuuteni suuria suosikeita
Siis silloin kun vanha kunnon videoväkivalta ei vielä ollut taidetta
Jossain vaiheessa ykkösosakin löysi tiensä VHS-nauhuriini
Silloin se ei alkukohtausta lukuunottamatta oikein groovannut
Pienelle pojalle siinä oli liian paljon lällyttelyä
Nykyään pidän itseasiassa siitä ykkösestä kaikkein eniten

Kolmonen (Thunderdome) taas on todella huono
Alkaa lupaavasti mutta yks kaks vaihtaa tyyliä lastenelokuvaksi

Kyllä tämä uusinkin katsottua tulee kunhan kerkeää
Aika ryminää saa kyllä olla että tekisi sitten vaikutuksen
Minä kun pidän takaa-ajoista, räimeestä ja paukkeesta

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Vaikken niin itse perusta räimeestä ja paukkeesta niin tähän sarjaan se kyllä erottamattomasti kuuluu kuten kuuluu Tarantinoon lähitaisteleminen.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Ei ole aivan kelvoton toimintaelokuvien ohjaaja tuo alkuperäinen "Mad Max" itsekään. Mel Gibsonin Apocalypto on mielestäni genrensä parhaimmistoa; aiheeltaan ja osin tapahtumiltaankin poikkeuksellinen.

https://www.youtube.com/watch?v=mcXNzdN3kSc

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Tom Hardylla on ollut onnea päästä nerokkaiden ohjaajien elokuviin. Suurimmassa osassa suorituksistaan hän näyttää lähinnä peuralta ajovaloissa, vaikka roolit ovat aika fyysisiä - jos ei lasketa hillitöntä Bronsonia.

Bronsonista mainittakoon, Winding Refnin tapa käsitellä väkivaltaa ja väkivaltaisia ihmisiä kirjoituksissaan on nerokasta.

En ole erityisemmin fanittanut Mad Maxia. Pentuna kaikki se, mitä ei saanut katsoa, oli toki siistiä. Pidän silti häriintyneistä ja rikkinäisistä ihmiskuvista ja taidan tämän käydä katsomassa. Toinen vetonaula minulle on nimenomaan tietokonetehosteiden välttely. NE ovat usein niin ilmeisiä, itsetarkoituksellisia ja läsnä, että se häiritsee.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Totta. Minua häiritsevät esim. tietokoneanimoidut eläimet, jotka liikkuvat ja käyttäytyvät luonnottomasti ja ovat toisinaan hieman läpikuultavia. Eläinten käyttö kouluttajineen on tietysti kallista ja vaivalloista, mutta ero on huomattava.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Bronson on kyllä huima leffa
Katsoin ja sitten katsoin samointein uudestaan

Juuri sellainen elokuva jonkalaisia tekisin jos olisin elokuvahemuli

Oletko nähnyt muuten nähnyt aussie-kriminaali Mark Chopper Readista kertova pätkän
http://www.imdb.com/title/tt0221073/
Ei aivan yhtä hyvä tai psykedeelinen kuin Bronson mutta melko toimiva sekin

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

En ole nähnyt. Pitää katsella.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kävin katsomassa 3D:nä. Nauratti kun yhdessä kohtaa olin niin sisällä elokuvassa, että väistin kohti lentävää kranaattia.

Helvetin hieno leffa kaikin puolin. Tuota aihetta on jauhettu niin paljon, että on yllättävä juttu, että konsepti uudistuu nimenomaan lanseeraajansa kautta. Hienoja oivalluksia ja pohdintoja, mutta se olisi feminististä hapatusta vasta siinä kohtaa, kun se toteaisi, että naiset ratkaisee kaikki hajonneen maailman ongelmat.

Elokuva ei nimittäin totea mitään sinnepäinkään.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Kuulostaa kyllä vinhalta
On se mentävä mulkaisemaan

Minä olen repeillyt tuota kohua herättänyttä "feminististä agendaa"
Siis kuka ihmeessä menee elokuviin ja tulkitsee niitä sitten noin
Eikö sitä vain voi nauttia hyvästä leffasta

Varmaan samanlaisia ihmisiä kuin ne jotka näkevät muumeissa ja teletapeissa seksiä
Käsittämätöntä minulle
Välillä kun lukee joitain äly hoi älä jätä jubia netistä
Pitäisi muistaa ennen lukemista jättää omatkin aivot narikkaan :D

Tjaa tuli mieleen vielä kun en aikaisemmin muistanut asiasta kirjoittaa
Minulle uudessa Maxissa on vielä extratäky

Immortan Joeta (http://madmax.wikia.com/wiki/Immortan_Joe) esittävä Hugh Keays-Byrne (http://www.imdb.com/name/nm0117412) joka osassa yksi esitti pääpahis Toecutteria (http://madmax.wikia.com/wiki/Toecutter)
Osaa heittää loistavan yliampuvia pahiksia

Jo ennenkuin näin Mad Maxin olin diggaillut näyttelijästä aussie kulttileffassa Stone (http://www.imdb.com/title/tt0072209)

Niin ja juu ps
Roskaleffat ovat olleet elinikäinen harrastukseni
Aina siitä lähtien kun VHS-nauhuri saapui kotiimme
Siihen kun vielä lisäsi viiden markan halpishyllyn vuokraamossa
Siitä lähti ja loppua ei näy

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Mäkin kävin sen tänään (tai oikeastaan eilen, kello on yli puolen yön) katsomassa ja olin hieman pettynyt kaiken hehkutuksen jälkeen.

Toimintaa ja ääntä tietysti oli, mutta tarina tuntui ennenkin nähdyltä ja Hardy oli täysin väärä mies koko rooliin. Siinä missä Gibsonin Max oli karismaattinen, kiinnostava ja hienovaraisesti koominenkin, Hardy oli valju pökkelö, tylsä ja totinen. Gibson olisi edelleenkin hoitanut homman paremmin.

Ylireitattu elokuva, max 3/5

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Mä muuten elän 2D-mainoksiakin niin väkevästi, että säikähtelin ja väistelin aina sitä palloakin, joka jossain futislähetysten mainoksissa aina näytti tulevan ruudusta kohti.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset