*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Oman elämän Brooke Shields

  • Kuva: The Blue Lagoon (1980)
    Kuva: The Blue Lagoon (1980)

Tämänkertaisessa selviytyjän tositarinassa tuoksuu teinihiki.

 

On 1980-luvun loppupuoli Cambridgessa.

15-vuotias tavallinen koulupoika Martin Popplewell on lumoutunut. Hän on nähnyt teinirakkauselokuvan Sininen laguuni, jossa 14-vuotias Brooke Shields kirmailee haaksirikkoisena Tyynenmeren saarella, keksien kumppaninaan elävän pojan kanssa fyysisen rakkauden salat.

Elokuva tekee Martiniin suuren vaikutuksen. Hän haluaa löytää fyysisen rakkauden salat ihan samalla tavalla oman elämänsä Brooke Shieldsin kanssa, haaksirikkoisena Tyynenmeren saarella ja luonnosta eläen, hiukset hulmuten ja ihot kuparinruskeina turkoosia merta ja valkoista puuterihiekkaa vasten.

Ensin Martin selvittää, missä tämä kuumien tunteiden saari sijaitsee. Elokuvassa on kohtauksia Jamaikalta, mutta enimmäkseen niissä nähdään Tyynenmeren Nanuya Levu. Nanuya Levu ei kuitenkaan ole autio saari, vaan se on yksityisomisteinen matkailuparatiisi varakkaille.

Martinin on siis löydettävä oma saari. Hän kirjoittaa kirjeitä lukemattomiin Tyynenmeren saarivaltioihin ja anoo lupaa saada majoittua jollekin autiolle saarelle naisen kanssa. Popplewellien keskiluokkaisesta postiluukusta tulvivat vastauskirjeet Mikronesiasta ja Polynesiasta huolestuttavat vanhempia, mutta he uskovat Martinin kyllästyvän pian hullutukseensa.

Mutta Martin ei kyllästy. Hän kirjoittelee kirjeitä ja tekee laskelmia. Lopulta Yapin viranomaiset heltyvät ja antavat Martinille luvan käyttää erästä asumatonta saarta Ulithin atollilla.

Pari vuotta myöhemmin Martin on pakannut videolaitteet filmaamista varten, mutta hänen tapailemansa tyttö ei suostu lähtemään toiselle puolelle maapalloa Sininen laguuni-toisintoon. Kolme viikkoa ennen lähtöpäivää Martin pyytää saada kertoa radiolähetyksessä etsivänsä naisseuraa autiolle saarelle.

Ja niin mukaan tulee 30-vuotias Helen. Hän ei ole Brooke Shields, pikemminkin verevää emäntätyyppiä ja lähes puolet Martinia vanhempi. Näillä mennään.

Oman elämänsä elokuvatähdet saapuvat Yapiin, jossa valtion virkamies järkyttyy nähdessään, että hänelle kirjoittanut henkilö on vasta untuvaviiksinen poikanen. Hän lähettää Martinin ulithilaisten oppiin tunnistamaan vaarallisia eläimiä ja näkemään, mitä kaloja voi syödä.

Saaren nimi on Potangeras, ja siellä on hyvin aggressiivinen moskiittopopulaatio ja paljon roinaa. Saarella ei kasvakaan irtonaisia tarhabanaaniterttuja palmujen oksilla kuten elokuvassa.

Martin ja Helen eivät tule toimeen keskenään. Hyttyset, kuumuus ja nälkä ovat sietämättömät. Helen ottaa hatkat tasan kuukauden kuluttua saarelle saapumisesta.

Martin jää poikuuksineen mog-mogilaisen perheen luokse asumaan ja pitää oppitunteja paikallisessa koulussa. Sillä aikaa Helen lyö rahoiksi myymällä sensaatiomaisen ja erikoisen tarinansa Brittein keltaiselle lehdistölle. Martin esitellään jonkinlaisena teini-hirviönä.

Nuorukainen ei kuitenkaan lannistu vaan lähettää kirjeen eräälle ihailemalleen tytölle, Rachelille, ja pyytää Rachelia tulemaan hänen Brookekseen, sillä ulithilaiset ovat neuvoneet paremman saaren. Rachel suostuu.

Uusi saari, Corenleng, sijaitsee atollin reunalla. Corenleng on paljon kauniimpi, ja Rachel on paljon kauniimpi, ja kaikki näyttää vihdoin hyvältä. Helpottaakseen elämää saarella, mukaan on otettu riisiä, jauhoja ja työkaluja.

Rachel sairastuu heti kättelyssä vaikeisiin ruokamyrkytyksiin ja oksentelee ja ripuloi leirissä alleen. Hän haisee ja hourailee viikkoja hengenvaarallisessa tilassa.

Toivuttuaankaan Rachel ei ole erityisen hyvällä tuulella, eikä Martinia lykästä. Rachel ei suostu syömään merietanoita, simpukoita eikä kookosrapuja. Nuoret eivät osaa valmistaa maukasta ruokaa ja jokapäiväinen kookospähkinä alkaa yököttää.

Mutta Martinista on kehkeytynyt jo melko hyvä saalistaja, ja hän hallitsee palmunlehvien punomistekniikan, joten nuoret voivat rakentaa pienen majan. Siitä tulee heidän paras hetkensä saarella. Talon rakentaminen yhdessä on tyydyttävintä mitä he ovat koskaan kokeneet.

Puolen vuoden kuluttua Rachel, Martin ja hänen poikuutensa palaavat saarelta sivilisaation pariin. Rachel opiskelee ekologiksi ja muuttaa Yhdysvaltoihin. Martinista tulee konsultti, journalisti, ja hän huomaa olevansa itse asiassa homoseksuaali.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Oho onpa siinä lovestoori, joka ei toteudu kenenkään osalta.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Aiheesta tuli mieleeni Ronja Ryövärintytär. Tosin juoni menee eri tavalla ja päätyy eri ratkaisuun, mutta asetelmassa on samaa. Ja puhkeavaa tietoisuutta kuvataan kauniisti ynnä selkeästi.
No. Hempeilen täällä.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ronja ja Birk olivat keskenään vihamielisten yhteisöjen lapsia. Tällaisia tarinoita on paljon alkaen Romeosta ja Juliasta. Kun kävin Gomeralla Garajonayn kansallispuistossa, sain tietää, että puisto on saanut nimensä kahdesta nuoresta, Garasta ja Jonaysta, joiden vanhemmat eivät hyväksyneet toisiaan. Tarinan mukaan nuoret hyppäsivät yhdessä korkealta rinteeltä kuolemaan. En tiedä tarinan todenperäisyydestä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset