*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

La Gomera suojeli luonnon ja vihellyskielen

  • Roque de Agando ja markettameri. Kuva: Petra Nyqvist
    Roque de Agando ja markettameri. Kuva: Petra Nyqvist
  • Garajonay N.P. Kuva: Petra Nyqvist
    Garajonay N.P. Kuva: Petra Nyqvist
  • Kuva: Petra Nyqvist
    Kuva: Petra Nyqvist
  • Aamu Gomeralla. Kuva: Petra Nyqvist
    Aamu Gomeralla. Kuva: Petra Nyqvist
  • Vahakkaita helmikuussa. Kuva: Petra Nyqvist
    Vahakkaita helmikuussa. Kuva: Petra Nyqvist
  • Kuva: Petra Nyqvist
    Kuva: Petra Nyqvist
  • Rapuranta. Kuva: Petra Nyqvist
    Rapuranta. Kuva: Petra Nyqvist
  • Kuva: Petra Nyqvist
    Kuva: Petra Nyqvist
  • Hermiguan banaanilaiturin jäänteet. Kuva: Petra Nyqvist
    Hermiguan banaanilaiturin jäänteet. Kuva: Petra Nyqvist
  • Kuva: Petra Nyqvist
    Kuva: Petra Nyqvist

 

Makaronesian La Gomera, joka on vähemmän tunnettu Kanarian saariryhmästä, on toistaiseksi suojautunut massaturismilta vulkaanisperäisten, kivikkoisten rantojensa ja vaikeakulkuisten maastojensa turvin. Sääolot ovat vuoristoisella saarella äkkiväärät, joskin keskiosien subtrooppisissa aarniometsissä on lähes sademetsiä muistuttava vesitalous, ja huiput kylpevät usein sankassa sumussa.

Kävin omatoimisella luontomatkalla helmikuussa, majoittuen vuokrataloon koillisen vehreään laaksoon banaanintuotantoalueelle. Mielestäni tein tämän retken ihan oikeaan aikaan, sillä ainakin saaren eteläosissa on piirteitä turismin reippaasta varttumisesta. Silti Gomeran saarella on edelleen paljon viatonta maalaisuutta, aitoutta sekä etenkin hiljaista luontoa. Päivisin tuulihaukat lekuttelevat rotkolaaksojen yllä, öisin sammakot kurnuttavat laaksojen pohjalla, ja saaren keskellä on maailman edustavimpia laurisilva-metsiä muistuttamassa tertiäärikaudesta. Metsät ovat kauttaaltaan suojeltuja ja paikallisia ylpeyksiä. Muinoin laakerimetsät peittivät jopa lähes koko Välimeren alueen, mutta niitä on säilynyt vain alueilla, joita niitä on liian vaikea hakata. Mustanpuhuvia rantoja ja banaaninlastaamojen raunioita on eri puolilla saarta, ja mikäli on valmis kulkemaan historiallisia kinttupolkuja ja elämään hieman vaarallisemmin, saattaa päästä täysin autiolle rannalle ypöilemään, ja pääseekin.

Matkailijoita saarella kuitenkin on, eritoten saksalaisia vaeltajia ja etelärannikolla kukkaiskansaa sekä nudisteja. Muilta saarilta tehdään myös päiväretkiä. Monipuoliset patikkapolut halkovat saaren metsiä ja rinteitä, ja useimmat niistä perustuvat historialliseen kuljetukseen ja paimentamiseen. Peffjalkainen suomalainenkin kipuaa vähitellen lähes pystysuoria polkuja, kunhan pitää mielessään valkosipulissa haudutetut äyriäiset ja paikallisen viinin tuoksun. Kaikkein vaativimpia kulinaristeja on kenties vaikea miellyttää, mutta paikallinen kypsytetty vuohenjuusto on herkullista, samoin kaniini, vuohi, ravut, hedelmät ja vihannekset sekä mojo. Mutta ei matkailijoille suunnatuissa ravintoloissa, vaan paikallisten paikoissa ja oman kotikeittiön uumenissa.

Ennen espanjalaisten keskiaikaista saapumista saarille, alkuasukkaat kehittivät vaikeissa olosuhteissa poikkeuksellisen foneettisen vihellyskielen joka tunnetaan nimellä silbo. Kielellä voi kommunikoida kilometrien päähän neljän vokaalin ja konsonantin voimin. Alkuasukkaat ovat kadonneet, joskin jättäen geneettisiä jälkiä, mutta silbo elää Gomeralla edelleen, ja sitä on opetettu kouluissa (pakko!)kielenä vuosista 1999-2000 asti. Silboa kuulee toisinaan työmailla ja maanviljelyksillä, jotka ovat rakennettu taidokkaasti pengerrysmenetelmällä. Lapsista on kehkeytymässä uusi vihellystaitureiden sukupolvi. Lapset tuskin jäävät kovin pitkäksi aikaa terassiviljelyksille vislaamaan, sillä maatalous on hiipumassa kaikkialla. Viheltämällä rupattelu kuitenkin peittoaa kännykät mennen tullen.

Myös Kolumbus lastasi kolme laivaansa lopullisesti täällä, sillä San Sebastianin satama oli yksi alueen parhaita ja vettä oli riittoisasti. La Gomera oli viimeinen tukikohta ennen kuuluisaa ensimmäistä löytöretkeään yli Atlantin, jolloin hän uskoi seikkailleensa Aasiassa mutta olikin itse asiassa väliamerikkalaisilla vesillä. Tuo hetki vuonna 1492 merkitsi myös keskiajan päättymistä.

Leijonanosa saaren luonnosta on suojeltu, mutta yhdistetty virkistyskäyttöön. Kohde sopii lintubongareille, merieläimistä kiinnostuneille, sienihemulointiin Garajonayn kansallispuistossa, vuoristosherpoille ja maltillisen (naku)rantaloman viettäjille sekä kahvin litkimiseen ystävällisten ja luottavaisten gomeralaisten seurassa. Ja silti jo nyt harmittaa suositella sitä kenellekään, sillä parempi olisi, että jokin noin kaunis saisi jäädä Atlantille uinumaan vailla suuren maailman hömpötyksiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Epistä, Petra! (Ja sama silboksi.) Viettää La Gomeralla mielenkiintoisen jakson, tulee Suomeen, kirjoittaa aiheesta innoittuneen tekstin ja lopuksi käytännössä kehottaa massaturismia edustavia lukijoitaan pysymään poissa saaresta.

No, sitähän se matkailumarkkinointikin nykyisin on. Jopa kaupallinen esite saattaa listata kohteen hyväksi puoleksi turistien puuttumisen. Juuri mehän emme ole maahantunkeutuvaa massaa, vaan kulttuuritietoisia, alkuperäisyyttä kunnioittavia yksilöitä, jotka kokevat korkeatasoisesti ja eläytyvät henkistyneesti. Tai jotain.

Joulukuun puolivälissä pistäydyin La Graciosalla, 600 asukkaan saarella Lanzaroten pohjoispuolella. Paikallinen opas esitteli seurueellemme kylänraitin, jonka varrella oli vaatimaton kirkko. "Voitte mennä sisään, kävellä ja katsella, mutta älkää koskeko mihinkään."

Ehdin jo hermostua, kun minua kiellettiin kuin pientä lasta. Etteikö muka suomalainen aikuinen osaisi käyttäytyä kristillisessä pyhäkössä? Luuleeko tuo tyyppi, että ryhdyn plaraamaan kirkkoraamattua, hypistelemään alttarivaatetta, tai jopa kääntelemään ehtoollismaljaa hopasepän leimoja etsien? Mutta opas jatkoi:

"Muistutan asiasta siksi, että kirkko irtaimistoineen on täkäläisille ihmisille erittäin tärkeä." Tämä loistavasti muotoiltu perustelu vaiensi kritiikkini ja lepytti suuttumukseni. Merkitys paikalliselle väestölle; aivan niin. Toimia mahdollisimman tyylikkäästi paikassa, joka on erityisen tärkeä sen omille ihmisille. Tässä on kulttuurimatkailun ydin.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Juuri näin. Minulle ja mukana matkanneille sukulaisilleni kehkehtyi hyvää irvokashuumoria siitä, että me turistit kartamme turismia. Asioilla on puolensa.

Kuitenkin kaikki Makaronesian saaret ovat luonnoltaan aivan erityisiä, oli niissä turismia tai ei.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Joo, ja olen laajentanut kulttuurimatkailunkin käsitettä ainakin omalta osaltani. Esimerkiksi Santorinin saarella havaitsee, kuinka erilaisia ovat maailman eri puolilta saapuneet matkailijat.

Itäaasialaiset kulkevat totisina päivänvarjojensa alla, mutta avoimesti käyttäytyvät, iloiset amerikkalaiset pyrkivät juttusille. Sekin on kulttuurinen kokemus, jonka voi mainiosti ottaa vastaan vaikkapa Kreikassa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Saisikohan näillä Petran kirjoituksilla hyvin älliä ylioppilaskirjoituksissa?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kyllä niillä aikoinaan kuusi kappeletta sai, mutta en usko että "peffjalkainen" ja "ypöillä" menisivät yo-lautakunnassa läpi.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Jotenkin tästä kirjoitustyylistäsi kuultaa läpi se tyyli, jolla niitä älliä ylioppilaskirjoituksista vedettiin.

Tykkäätkö muuten kirjoittaa myös ruotsiksi ja kuinka usein kirjoitat sillä?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #6

Tykkään kirjoittaa myös ruotsiksi ja englanniksi, mutta lähinnä töihin tai muuhun vastaavaan liittyen. Suomi on vahvin kieleni.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vielä yksi juttu Lanzarotelta; se liittyy kirjoituksessa mainittuun löytöretkeilijään.

Kristoffer Kolumbus luetteli neljä kasvia, joita hän katsoi tarvitsevansa.
"Vehnä, joka ravitsee minut. Viiniköynnös, joka kohottaa mielialani. Oliivi, joka luo harmonian, sekä aloe vera, joka hoitaa minua."

Hieno sitaatti mieheltä, jota ei yleisesti tunneta aforistikkona, vaan merenkulkijana. Luin sanat aloe-viljelmän myymälärakennuksen seinältä eräänlaisesta mainostaulusta. Tuollainen esittelyteksti saa asiakkaan kuin asiakkaan suorastaan altistumaan ostohoukutuksille. Lähdin puodista hankittuani ihovoidetta ja partageeliä. Jos Kolumbus, miksen minäkin?

PS. Millä ihmeen mekanismilla oliivi merkitsee harmoniaa?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Itse asiassa ja ymmärtääkseni Kolumbus ei suinkaan ollut mikään ylivertainen merenkulkija ja teki paljon virheitä. Hän taisi olla ns. Uomo universale.

Käyttäjän amgs kuva

Hieno kirjoitus! Kielestä, kun olen kiinnostunut niin, kuulitko sitä "silbo gomeroa"?

"Silbo eli silbo gomero on Kanariansaariin kuuluvalla La Gomeran saarella esiintyvä kieli, joka on viestimistä viheltämällä. Paikallisten tiedetään viestineen toisilleen viheltämällä jo 1400-luvulla. Tällöin myös lähetyssaarnaajat ja espanjalaismiehittäjät pistivät viestitavan merkille. Vähitellen espanjankielisetkin omaksuivat kielen.[1] Linnunlaulua muistuttava kieli on todettu hyödylliseksi viestittäessä yli La Gomeran erittäin vaikeakulkuisen maaston,[2] koska äänen kantama voi olla jopa kolme kilometriä.[3] Viheltäen voidaan muodostaa neljä vokaalia ja konsonanttia, joita yhdistelemällä voidaan ilmaista noin 4 000 eri sanaa. Silbo on ollut pakollinen oppiaine La Gomeralla vuodesta 2000 alkaen ja oli vuonna 2006 ehdolla Unescon Intangible Heritage -statuksen saajaksi"

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kyllä kuulin, ja siis ihan autenttisissa oloissa, esimerkiksi kun ihmiset olivat kevättöissä pengerrysviljelmillä. Siitä on myös kirjoituksessani mainintaa.

Aivan nerokasta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Silbo on ollut pakollinen oppiaine La Gomeralla..."

- Ja meillä tohditaan kiukutella yhden vaivaisen ruotsin vuoksi!

Käyttäjän amgs kuva

Mietin tuota samaa. :)
Tässä linkissä on hieno näyte silbosta. Mies kertoo, että hän oppii sen kaduilla muiden lasten kanssa.
https://www.youtube.com/watch?v=w3Y7-pjORgE

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #13

Minun korvissani tuo oli vain terävä-äänistä vislaamista, mutta sillehän olisi käyttöä ainakin urheilukatsomossa tai perussuomalaisten vaalitilaisuudessa. Miltä "sitä saa mitä tilaa" mahtaisi kuulostaa silbon kielellä?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #14

Viheltäminen ylipäätään taitaa olla katoava taito ainakin länsimaissa. Muistan lapsuudestani, miten monet aikuiset osasivat viheltää lauluja. Kun ei ollut pipopiuhoja, musiikki piti tehdä itse. Nyt nämä masiinat hoitavat ihmisten viihdyttämisen, joten harva nuoremman polven edustaja osaa viheltää musiikkikappaleita.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #13

Löysin tuollaisen linkin. Harmi etten ymmärrä espanjaa.

El Silbo Gomero. La Gomera, Islas Canarias
https://www.youtube.com/watch?v=2PyNuOJaDCs

T Piepponen

No oliko hieno paikka? Entä se ruokapuoli?

Onko tuolla niitä lammaspaimenia jotka käskyttävät koiriaan viheltämällä mitä moninaisimpiin tekoihin, vai sotkenko johonkin toiseen mestaan?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Olihan se hieno. Tietenkin on hienoa, kun näkee metsiä joita ei ole koskaan hakattu. Ja puukellokanervametsiä, voi leikkiä vaaksanheimolaista. Autiot rannat olivat myös mieleen.

Ei mielestäni yllä ihan maailmankeittiöissä ykköseksi omalla listallani tuo alue, mutta hyvää ruokaa kyllä saa, ja se kypsytetty paikallinen vuohenjuusto on erittäin laadukasta.

Taidat sotkea toiseen mestaan.

Hannu Rytilä

Kanarian sapuskat eivät ole mitään gurmeeta mutta sopivat kyllä suomalaiseen suuhun.
Ainakin vähäksi aikaa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Tuli käytyä Gomeralla kans pikaiseen. Matkailullisesti aika jännä paikka: alle sata yöpyjää vuorokaudessa, mutta laivaliikennettä Teneriffalle ja La Palmaan ajoittain aivan täysin aluksin pitkin päivää. Matkustajille pidetään huolellista passikontrollia. Gomeralla yöpyjät halutaan tuntea.

Petralla hyvä blogi, johon ei lyhyellä katsauksella paljon ole lisättävää. Pari juttua kuitenkin.

Silbo. Se yllätti. En kuullut kieltä luonnossa, mutta näytteessä silboteltiin suomeksi, enkä päässyt selville millainen oli itse kieli. Silbon ilmiasu joka tapauksessa oli samantyyppinen, kuin mitä joskus kakarana on tullut kokeiltua puhua niin, että suu on kiinni ja kielen tavoittelusta tulee ainoastaan foneettista kurkkuäännähtelyä. Siitäkin saa jossain määrin selvää, jopa kuulija. Silbo toimi samoin, mutta vislailtuna.

Imperialismi on kielen läheltä-piti-katoamisenkin takana. Franco sen oli kieltänyt, jottei kukaan pääsisi punomaan juonia vieraalla viestintävälineellä. Muistuttaa internetin kieltämistä Kiinassa.

Ja Kolumbus. Meinasin kysyä oppaalta, joka kertoi, että Kolumbus kävi saarella monta kertaa, että naisenko takia. En ehtinyt kun asia siksi todella kohta paljastui. Virallisen selityksen mukaan laivaa oli lastattu toki muullakin kuin rakkaudella (tms). Tuota La Rogue-laavatappia kutsuttiin "Kolumbuksen munaksi". Ehei, ei siihen naiseen liittyen, vaan kananmunan pystyssäpysymistemppuun.

(Harmi alustan vanhanaikaisuutta, ehdottoman tärkeää olisi saada tietoa interaktioista blogissaan, samoin kuin kommenteissaan - kuten vaikka FB tekee. Vanhoihinhan on melkein turha kajota, vaikka asia nousisi akuutiksi)

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset