*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Hiljaiset aistit

  • Purkillinen geosmiinin tuoksua. Kuva: Petra Nyqvist
    Purkillinen geosmiinin tuoksua. Kuva: Petra Nyqvist

Eräänä lapsuuden kesänä huomasin, että jokin maailmassani oli muuttunut. Kuljin pitkin rantoja, istuin alas ja nousin ylös, ja mietin itsekseni, mikä oli mahdollisesti toisin kuin lyhyen elämäni edellisinä kesinä. Eräänä päivänä keksin sen: tukinuitto oli loppunut lahden toisella puolella.

Siihen saakka jokaisena kesänä tukkeja oli pudotettu ramppia pitkin veteen. Toiminnasta syntyvään ääneen liittyi metalliketjujen kilinä, ryminä, ja valtaisa veden kohaisu, kun tukkipuut iskeytyivät veteen. Sen äänen parissa olin siihen asti leikkinyt ulkona, syönyt mysliä, piirtänyt sarjakuvia, onkinut ahvenia ja riidellyt siskojen kanssa. Sitten ääni oli poissa ja osa minun maailmastani oli kadonnut.

Myöhemmin elämässäni panin merkille, että kiinnitän ehkä useimpia tuttaviani enemmän huomiota ympäristön ääniin ja tuoksuihin tai eri aistimusten yhdistelmiin. Kun herään aamuisin, kuuntelen ensimmäiseksi, onko ulkona ilmassa kosteutta vai onko kuiva sää, tai onko kenties tyyni pakkassää, jossa äänet kantavat hyvin heijastuessaan kylmän ja lämpimän ilman inversiokerrokseen. Asuessani kaupungissa käytin 30-luvun kotitalossani ahdasta hissiä, jonka aromeista tuli päähäni kirkkaita mielikuvia, oliko minua ennen hississä ollut nuori mies, iäkäs naishenkilö, joku jolla on ollut juhlat, tai onko joku hyvin sairas. Jos puutarhaani on lentänyt parvi pikkuvarpusia, menen mielessäni pois saaresta ja olen ikään kuin kaupunkipuiston reunalla. Ihmisten puhuessa kuuntelen usein äänen sävyjä, narisevatko he, sirisevätkö he, onko puheen seassa ylimääräisiä äännähdyksiä, henkäyksiä tai puhuvatko he kumeasti pallean tukemana.

Ihmisen nenä aistii parhaiten sekä vaarallisia että miellyttäviä asioita. Jostain syystä ihminen myös tuntee voimakkaasti sateen jälkeisen ”maantuoksun”. Kyse on geosmiini-nimisestä molekyylistä, joka liittyy mikrobien toimintaan. En tiedä miksi tuo on ihmiselle tärkeä tieto, mutta jokin syy siihen täytyy olla. Ennen ukkossateita ilmasta voi nuuhkia voimakasta otsonin tuoksua, joten oikeastaan sateen tulon voi myös haistaa, jos on aisteilleen herkkä.  Kokeile, vaikka.

Moni pitää kovasti vastaleikatun ruohon tuoksusta. Siinä kasvi lähettää hälytyssignaaleja ympäristöönsä, mutta me olemme ihastuksissamme raikkaasta aromista, joka vie meidät suoraan lapsuuteen.

On tiedossa, että ihmisen hajuaisti jää raskaasti jälkeen vaikkapa koiran kuonon, mutta se on monin verroin kelvompi, mitä on aiemmin uumoiltu. Ihminen on kykeneväinen erottamaan biljoona erilaista tuoksumolekyyliä, mutta ei käytä tuota taitoaan juuri lainkaan. On arvioitu, että hajuaisti oli menneisyydessä ihmisen tärkeimpiä selviytymiseen liittyviä aisteja, mutta ylikemikalisoitu, ylivisuaalinen ja ylikorrekti maailma on torpannut käytettävissä olevan työkalun unohduksiin ja tylsistyttänyt sitä. Mainosimperiumi ympärillämme kuitenkin hyödyntää alkukantaisia kykyjämme esim. käyttämällä liiketiloissa tuoksuja ja ääniä, joilla voidaan ohjata ihmisiä erilaisiin tunnelmiin, vaikkapa nyt esimerkiksi joulumuzakin käyttö tavarataloissa herättää kirjoittajassa paniikin tunteita, tai puhaltamalla tervan ja omenan tuoksua kaupan juomaosastolle saadaan ihmiset ostamaan kaliaa ja siideriä mökille.

Usein uskotaan, että yhden aistin puuttuminen tekee muista aisteista voimakkaampia. Todellisuudessa kuitenkin ihminen ainoastaan ryhtyy harjaannuttamaan käytettävissä olevia aisteja. Sekä nenäänsä, korviaan ja kieltään voi treenata, ja kannattaakin treenata.

Hyvä tapa herkistää kuuloaistiaan on osallistua kurssille, jossa perehdytään lintujen ääniin. Sen jälkeen jokainen ulkoiluhetki on seikkailu. Aiemmin en itse kiinnittänyt mitään huomiota Suomen pienimmän linnun, hippiäisen, korkeisiin ääniin, jota metsät usein ovat tulvillaan, eivätkä hiljaisia. Luonnosta alkaa erottua myös muita ääniä, joiden läsnäolosta ei kenties ollut kovinkaan tietoinen. Musiikkimakuaan kannattaa aina laajentaa, ja altistua hyvin monenlaisille soundeille.

Kuuloaistin ollessa jokseenkin rajoittunut ja altis vaurioille, tuoksuttelun ja siihen liittyvän makuaistin kykyään voi venyttää vaikka kuinka pitkälle. Vaikka olenkin kumpparijuntti, pidän kovasti parfyymeistä ja mausteista. Parfyymikaupoissa käyminen on vain käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi, sillä kaipaan tuoksulta moniulotteisuutta. Onneksi isosiskoni ilahdutti minua viime kesänä antamalla minun aistia hänen uusinta löytöään, joka oli todellinen trippi. Hyvä tuoksu on harvinaisuus, ja muistan kerran kävelleeni ihmisvilinässä pitkään ja salaa erään miehen jalanjäljissä. En siksi, että olisin ollut hänestä kiinnostunut, vaan että hänen valitsemansa tuoksu toimi hänen ihollaan niin nerokkaasti, että en halunnut sen koskaan loppuvan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olen huomannut naisten olevan tarkempia nenästään, mutta veljeni oli yliveto. Hän pystyi haistamaan missä äitini oli kauppamatkallaan käynyt, eli "Ensin kävit Hongistoilla ja sitten menit kauppaan ja tullessasi olet käynyt Ritakankailla ja juonut siellä simaa, kaupasta toit lauantaimakkaraa ja voita leivän lisäksi".

Mutsi ei voinut kuin hämmästellä, kuten me muutkin.

No tuon sateen osaan itsekin haistaa ja ennakoida tuulesta, samoin venäjältä tuotu bensa tuoksuu nestekaasulle. Nestekaasu ei kylläkään tuoksu mutta siihen lisätään hajusteita, että sen vuoto huomattaisiin.

Kaikista inhottavinta WC-hajujen hajun ehkäisyyn käytettävät tuoksut, jotka kyllästävät hajun , mutta se sama haju on siellä sisällä, eli vaikka paska ei haise enää paskalle nuuhkit sitä laventelin tuoksuisena, voi paska mitä itsepetosta.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Naisilla on vertailussa eittämättä tarkempi hajuaisti, ja siihen voi jossain määrin hormonaalinen toiminta vaikuttaa. Pääasiassa on kuitenkin keskittymisestä kyse. Veljesi lienee ollut varsinainen nenä-Sherlock :) Miksei tuollaisia kykyjä käytetä enemmän, kun ne ovat todellisia?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olen samaa mieltä hormooneista, mutta kyllähän hajuaistia voi kehittää, kun opettelee eri mausteiden tuoksut ja eri asioiden tuoksyhteydet on jo aika pitkällä.

Tuoksuja ei kannata liikaa peittää, mutta en kiellä hajusteiden käyttöä kokonaan.

Esimerkiksi leivonnaisista voi eritellä eri makuja ja tuoksuja. Samoin esimerkiksi viinit ovat hyvä harjoittelun kohde. Kalatorilla voi oppia kalojen eri tuoksuja hauki tuoksuu aivan erilaiselle, kuin ahven ja niin edes päin.

Muutamat allegikot haistavat pujon jo kaukaa, samoin minä haistan hometalon, koska olen lievästi altistunut tehtyäni lähes 40 vuotta homekorjauksia.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Tunnen kaksi viininhaistajaa. Kadehdin. Vaikka molemmat ovat miehiä - kuulemma leidit ovat valtaamassa alaa. Mutta jotain olen oppinut minäkin ja opiskelu jatkuu.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Viininhaistelussa en ole kovinkaan taitava, mutta viimeksi kun keitin keskimmäisen siskoni kanssa seljankaa, maistoimme kallista uusiseelantilaista valkoviiniä, jossa oli sellainen bukee, että kävelimme molemmat monta kertaa ihmeellisen kukkaistarhan läpi. Siinä melkein tuoksu kävi tärkeämmäksi kuin itse viini. Loistava kokemus.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuoksuja:

Koiran tassun tuoksu,
päänahan tuoksu,
hiusten tuoksu,
hunajan tuoksu,
vastan tuoksu,
vauvan tuoksu,
puhtaan ulkona kuivatun lakanan tuoksu,
maakellarin tuoksu,
sairaalan tuoksu,
hammaslääkärin tuoksu,
vasta leivotun pullan, leivän, sämpylän tuoksut,
hien tuoksu,
likakaivon tuoksu,
mäntymetsän tuoksu,
kuusimetsän tuoksu,
pajunkissan tuoksu,
amarylliksen tuoksu
ja tomaatin taimen tuoksu.

Siinä aluksi, varmasti kaikki tuntevat nuo.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ja nuo voi vielä eritellä näin:

vanhan koiran tai koiranpennun tassun tuoksu, millaisissa maastoissajuoksee-tuoksu, ulkokoiran tassun tuoksu, sylikoiran tassun tuoksu jne.

pesemättömän päänahan tuoksu, lapsen päänahan tuoksu, sateenjälkeinen päänahan tuoksu, stressaantuneen ihmisen päänahan tuoksu, rakastetun päänahan tuoksu jne.

rasvaisten hiusten tuoksu, merivedessä uineen ihmisen hiusten tuoksu, värjättyjen hiusten tuoksu, klassikkoshampoohiusten tuoksu, tupakoivan hiusten tuoksu jne.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Juu kyllä sen voi laittaa noinkin järjestykseen, mutta ensin tulee oppia alkeet. Sinulla näyttää olevan tuoksut hallussa.

Olen huomannut että sienimetsässä olen alkanut haistaa muutamia sieniä kuten kanttarellin ja korvasienen. Luulen myös osaavan paikallistaa haaparouskun tai karvalaukun, mutta se vaatii keskittymistä hajuihin, ei tarvitse muuten keskittyä mihinkään erikoisesti, mutta pitää "haistella".

Kyllähän jos ihminen haistaa suopursun niin pienellä harjoittelulla haistaa vaikka mitä.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #8

Kyllähän jotkut sienet tuoksuvat jo maastossa. Sitä vaan ihmettelen, mikä on se tietty kirpeä tuoksu, joka tulee kun ylittää mäntykankaan matkalla rannoille kuumana kesäpäivänä. Onko se paahtuva neulanen, muurahainen vai käärme?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Häpeän kertoa ja voi olla syy poistoon. Meillä oli ruskea labbiksen kokoinen koira, jonka ihon tyttäreni sanoivat haisevan somalille. No haisi se koira minustakin vahvalle. Ihan niin kuin meillä koiran pentuja hoidellut partakolliekin. Sen emäntä kävikin pentujen hoidon aikana useasti pesemässä koiransa. Lapset kutsuivat koiraa hajuksi. Jokaisella on omansa ja ominaisensa haju. On vain aistittava niitä.

En sano enempää ihmisten hajuista, vaikka mieli tekisikin.

Tulee mieleen juuston haju en nyt nimeä minkä. Sen maku voi olla melkoinen kokemus. Haju hurja, mutta maku mielettömän hyvä. Muista matkan Brysselistä Helsinkiin. Jollakin oli koneessa kääreissä juusto, josta saivat osansa muutkin matkustajat. Sen jälkeen lie juustot kääritty hajua päästämättömiin paketteihin.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Olen miettinyt, että tuoksuuko metro samalta Tukholmassa ja Helsingissa vai tuoksuvatko ne vain metrolle, jo ennen metrotunneliin menoa. En ole varma.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Todennäköisesti siihen vaikuttavat monet asiat, sadat molekyylit: millaiseen kallioperään metrotunneli on pauhittu, mitä materiaaleja on rakentamiseen käytetty, mitä kemikaaleja on käytetty, ketkä käyttävät metroa, missä he viettävät päivänsä, millaisia muotiarvoja heillä on, ja ovatko he käyneet suihkussa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kauan aikaa sitten koetut hajuaistimukset todellakin herättävät mielikuvia ja muistoja entisestä kenties tehokkaammin kuin mikään muu.

Matkustelin 70-luvulla eräänä kesänä useita satoja kertoja Hampurin metrossa muutaman kuukauden aikana. Kun viime vuonna satuin ensimmäisen kerran sen jälkeen menemään uudelleen Hampurin metroon, siihen liittyvät hajuaistimukset nostivat välittömästi tajuntaani kaikki ne muistot ja tunteet tuolta yli kolme vuosikymmentä aikaisemmalta ajalta.

Oli muuten kautta aikojen yksi parhaimmista Vapaavuoron blogikirjoituksista tämä. Kiitettävä kieliasu yhdistettynä suureen tietomäärään ja subjektiiviseen tunnemaailmaan harmonisella tavalla.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #18

Kiitos, Juha, kauniista sanoista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Metron ikä varmasti vaikuttaa, sillä minusta Lontoon metrot haisevat erilaiselle kuin Helsingin metrot. Siellä on eri pysäkeilläkin eri hajut ja eri vaunuissakin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ikivanhan puutalon remontti alkaa ikävällä sahajauhon, seinäpaperin ja hilseilevän maalin hajusekoituksella. Kun työ on edistynyt ja muuttunut uuden puutavaran, rakennuslevyn ja uusien maalien vahvaksi hajuksi, tietää olevansa voiton puolella.

Parasta nenälleni on uuden auton sisustus. Haju koostuu monista epäilemättä vaarallisista yhdisteistä, jotka liittyvät muovien ja tekstiilien valmistukseen ja palosuojaukseen, mutta lieneepä aromia jatkettu jokusella harkitulla markkinointituoksullakin. En voi vastustaa tuota keinotekoisuudessaankin ihastuttavaa kokonaisuutta. Kun auto on ollut käytössä kuukauden tai kaksi, on uuden tuoksu lopullisesti poissa. Wunderbaum-valikoiman "New car" on säälittävä yritys, ja sellaisena pelkkää itsepetosta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sahanpurun haju sahan ohi ajettaessa ja sellutehtaan haju poikkeavat toisistaan, vaikka puu on molempien alkuperäinen olemus.

T Piepponen

Eräs parhaista kohtaamistani tuoksuista löytyi oudosta paikasta:

Lahonneita klapeja uuniin lappaessa joku pölleistä tuoksui hienostuneelle parfyymiin vivahtavalle hedelmäiselle tuoksulle. Jätin klapin polttamatta ja tuoksuttelin aina välillä. Sitten se kuivahti ja tuoksu katosi. Kyseessä oli jonkin lahottajan aikaansaama tuoksu.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Joku kertoi puussa kasvavasta sienestä, jolla on voimakas parfyyminen aromi, en vain muista kuollaksenikaan sen nimeä. Koitan selvittää.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Eräs raidan kääpä tuoksuu kovasti ja sitä on käytetty liinavaatteitten raikastajana.

Muistan elävästi kun Sallan Ahvenseljässä, jossain polulla, Ahon Aulis (jolla ei sinä kesänä ollut hampaita, mutta se ei liity tähän) pysähtyi äkisti, harppasi polulta metsään ja leikkasi irti käävän. Jakoi sen sitten kolmeen: kotiin emännälle, Elmerille ja minulle.

Jonkin verran lahonnut raita tuoksahtelee hyvälle, ei säännöllisesti mutta usein. Näitä on tullut haisteltua ehkä ei motti- mutta metrikaupalla kattilaa lämmittäessä.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #19

Kuka se Elmeri oli?

Raidantuoksukääpä http://fi.wikipedia.org/wiki/Raidantuoksuk%C3%A4%C...

Sitä olen metsästellyt vaan on harvinainen ainakin täälläpäin. Tuoksuva polttopuu oli mäntyä tai kuusta - ei kuitenkaan mitään lehtipuuta.

Yksi hyvä tuoksu on kovalla pakkasella notskin/takan/uunin lämmityksestä kauaskin leijaileva tuoksu. Savupiipun nuohouksessa havaitsin, että hormissa oleva noki tuoksuu jotenkin hedelmäiselle.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan Vastaus kommenttiin #20

Elmeri oli semmoinen pulkkinen, toinen nuori maaperägeologi. Aulis oli Vanhasta Sallasta kotoisin, evakko siis.
Kalastaessa tuoksuttelimme Työmiestä, kun sääskimyrkkyjä ei passannut kovin harrastaa, käsissä etenkään, kun tammukka on hyvä haistamaan sekin. Tosin kalaa pystyy myös huijaamaan, mutta sitä juttua en voi kertoa tässä.

Aulikselta opimme että jälkikoiraa pystyy harhauttamaan käyttämällä muurahaispesässä haudutettuja saappaita. Sitä Petran kirpeätä mäntymetsää.

Lahoava kuusi tuoksuu, niin se oli. Höpötin raidasta.

Muistan erään kerran kun vuosien tylsistymisen jälkeen havahduin haistamaan kevään. Lapsuuden muisto, keväinen sateen jälkeinen maa ja ranta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #19

Balsamipoppelihan myös kovasti tuoksuu. Lehmuksen kukissa on mahtavan hyvä tuoksu myös. Liekö puuaineksessa?

T Piepponen Vastaus kommenttiin #31

Joo niitä on tuoksuvia puuaineksiakin jonkin verran, mutta mainitsemani oli varmuudella lahon aiheuttama. Pitääkin tutkailla muitakin tuoksuvia puita. Mainitsemasi, sassafras, seetri, kamferi ja eukalyptus nyt tulevat ainakin mieleen.

Haulla löytyy pdf "37 Mushrooms as a Source of Natural Flavor and Aroma Compounds", mistä selviää lajit jotka aiheuttavat erilaisia tuoksuyhdisteitä puuta syödessään. Epäilen Ceriporiopsista, tai Gloeophyllumia tuoksukuvauksen perusteella.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Saksassa myydään Trabantin pakokaasuja purkissa; säilyketölkissä on pyyhe, johon ne on imeytetty, kuulemma tuoksuu pari viikkoa tölkin avaamisen jälkeen. Tämä palauttaa ossien mieleen kultaisen nuoruuden päivät.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

... ja miulla on matkamuisto Israelista parinkymmenen vuoden takaa. Maustepurkin kokoinen pieni peltitölkki, jonka kyljessä teksti "Pure Jerusalem Air". Olen onnistunut pitämään esineen tallessa ja ehjänä, vaikka houkutus repäistä kansi auki on muutamaan otteeseen ollut suuri. En usko purkin "sisällöllä" olevan mitään tekemistä tuoksujen kanssa.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Olen likinäköinen, joten metsässä liikkuessani en helposti huomaa liikettä, samoin näkökenttää sivuille on lapsesta asti rajoittanut silmälasit. Niin en sitten ole koskaan ollut erityisempi metsästäjä.
Mutta kuulo on oppinut tarkaksi; silloin tällöin pysähdyn kesken askeleen ja käännän korvani epämääräiseksi jääneen äänen suuntaan. Sitten on tuo tunto. Ja lihasmuisti.
Aina joskus olen joutunut kävelemään pimeällä polulla. Siinä jalat tunnustelevat ja hakevat kovaksi tallautunutta pohjaa, syksyllä myös lehtiä, mitä on enemmän kuin syrjässä polulta. Jos astuu sivuun pitää hakeutua kovalle ja kahisevalle takaisin. Silmillä näkee yleensä vähän taivaan ja puiden rajaa, aukkoa minne yrittää. Ja sitten on poski, itselläni partakarvat, missä tuntuu tuuli.

Seikkailin kerran erään pohjoisen pojan kanssa Tukholmassa. Ennen maan alle menoa, Tunnelbanaan, oli muistiini jäänyt tuuli, tarkkana kun piti olla, ja silloinen ilmansuunta minne nokka näytti. Kun sitten nousimme vähän huoliissamme maan pinnalle, jossakin Söderissä, kerroin väärtille mitä muistin kartasta.
- Etelhään käsin, mie piän. Otamma tuulen oikialle poskelle.
Väärtiä nauratti kovasti nämä selkosen konstit suurkaupungissa, mutta perille päästiin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suunnistin kerran Lontoossa autolla vähän vastaavalla tavalla luonnon armoilla menestyksekkäästi perille.

Minulla oli Lontoon kaakkoispuolelta satamassa laivalta ulos ajaessani vain postikortin kokoinen pieni kaupunginosakartta ja osoite, jonne olimme matkalla. Tuossa kaupunginosaopasteessa oli mainittu Greenwich, joka näytti olevan luoteisosassa Lontoota. Osoitteen mukaan määränpää oli siellä jossain.

Seuralaiseni valitti, että minun pitäisi hommata oikea katukartta ja kysyä neuvoa, mutta sanoin, että uskon pärjääväni, kun huolehdin siitä, että iltapäivän aurinko paistaa suurin piirtein koko ajan oikeanpuoleisesta ikkunasta hiukan viistosti takaa, niin voimme ajaa koko kaupungin läpi mitä katuja myöten hyvänsä ja loppujen lopuksi saavumme oikealle alueelle.

Puolentoista tunnin kuluttua ruuhkissa mutkiteltuamme huomasin yhtäkkiä kyltin "Greenwich" ja sattumalta parin korttelin kuluttua oikean kadun nimen, jonka varresta löysimme määränpään numeron perusteella.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos

Ilolla lukee tällaisia blogeja välilä ;-)

minnam ahonen

Ihastuttava bloggaus. Hyväätekevä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuli mieleen vielä rahtilaivan hajut, öljyä, rasvaa, polttoaineita. Konehuone erityisesti lapsen nenään hiukan outo ja pahakin.

Ja ne vanhan ajan ruokailuvälineet. Pahan makuisia olivat.

Näin kaiken hyvän ja ihan jälkeen mitä tämä kirjoitus kirvoitti, tuli jotain muutakin.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset