*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Sieni-ihmisiä ja sienikirjoja

  • Käyttökelpoinen paketti sienikirjoja sekä kesän uutuus. Kuva: Petra Nyqvist
    Käyttökelpoinen paketti sienikirjoja sekä kesän uutuus. Kuva: Petra Nyqvist
  • Kesäsateen antimia. Kuva: Petra Nyqvist
    Kesäsateen antimia. Kuva: Petra Nyqvist

Ukkospilvet ovat vihmoneet pari päivää niin, ettei se voi tarkoittaa kuin yhtä asiaa: sienirihmastot imevät paraikaa vettä ja alkavat tuottaa itiöemiä. Polunpielessä kurkottelee jo tatteja. Sienikirjat on siis syytä avata ja nauttia hetki siitä, miten hyvillä sieniopuksilla nykyaikainen hyyfistelijä on varustettu. Hyvät sienikirjat ovat aarteita, joita on toisinaan vaikea saada divareistakaan. Jo pula-aikaan kirjoitettiin huomionarvoisia teoksia.

Mitä enemmän kirjallisuutta, sitä paremmin voi tehdä vertailuja ja tunnistusharjoituksia.

Sienikirjojen kirjoon on liittynyt tänä vuonna myös uutuus, nimittäin mallimaailman velhona tunnetun mutta myös kansallispuistokummina toimivan Saimi Hoyerin ja hänen sieniystävänsä sekä Sieni-ihmiset ry:n puheenjohtajan Petri Salmelan yhteisteos Sieniä ja ihmisiä (Tammi). Itiöt pöllähtelivät päästäni kun kuulin sieni-ihmisten yhdistyksestä, mutta se johtuu omasta mielikuvituksestani.

Saimi Hoyer istuu vähemmän tunnettuun rooliinsa sieniaarteista innostuneena mykofiilinä varsin hyvin. Kori kädessä hänestä sukeutuu metsänolento joka haluaa tietää kaiken sienistä. Kirjassa tutkitaan, haistellaan, maistellaan, kerrotaan kokemuksia, hankitaan huippuasiantuntijoilta tietoa ja tehdään gourmet-kokeiluja innostuneen kokin seurassa.

Sieniä ja ihmisiä on siis elämyskirja, jossa tutustutaan sieni-ihmisiin, sieniin ja mitä kaikkea sieniin liittyvää voi harrastaa. Tätä kaikkea se on kaiken lisäksi erittäin hyvällä tavalla. Tuhti kokonaisuus toimii tarjoten moneksi illaksi luettavaa niin perinteisistä sieniasioista kuin kulinaarisen maailman trendeistäkin kiinnostuneelle. Sienikirjojen etsijöille suosittelen lukemaan kappaleen jossa antikvaristi Jouni Sieranta esittelee merkittävää sienikirjakokoelmaansa ja kertoo, kuinka ”sieniin ja sienestykseen kehittyy voimakkaampi riippuvuussuhde kuin päihdeaineisiin”.

Täyttä viittä hemulia kirja ei kuitenkaan saa näkinkenkäsaarelta. Varsinaisena sienioppaana se jää lyhytikäiseksi keskittyessään enemmän tunnelmointiin ja ajatuksiin, joita sienet ihmisessä herättävät. Metsissä samoava tarvitsee tämän kirjan lisäksi tarkan sienioppaan, vaikka innostus roihahtaakin kirjaa lukiessa. Puoli hemulia vähennetään myös hieman naistenlehtimäisestä valokuva- ja tekstityylistä. Valokuvat ovat tunnelmallisia ja tuovat erinomaisesti esiin erilaisten mykofiilien elämäntarinoita sienihulluuden ympärillä, rohkeita sienireseptejä ja kaikkea mitä sienikoriinsa voi elämässään tarvita, mutta kuvien villi myriadi hukuttaa lopulta sen olennaisen, eli ajatuksenpätkän. Hetkellisesti lukija alkaa epäillä, istuuko sittenkin kampaamossa se kannettu kahvikuppi ja viimeisin trendilehti käsissään. Sanotaanko kuitenkin, ettei kuvamaailman rönsyileminen ja lapasesta lähteminen ole kovin suuri synti, sillä se kuvastaa myös tekijöiden innostusta ja rakkautta tähän aiheeseen.  

Sieniä ja ihmisiä saa siis 3.5/ 5 hemulia ja erikoiskiitokset kyvystä innostaa ihmisiä erittäin hienon ja moniulotteisen harrastuksen pariin.

Suomen parhaimpia sienioppaita on tällä hetkellä mielestäni Kasvimuseon ja WSOY:n Suomen sieniopas. Laatua tarjoilevat myös ruotsalaiset Ryman ja Holmåsen. Näiden kirjojen avulla on mahdollista vahvistaa lajituntemustaan biologisista lähtökohdista kirjojen käsitellessä noin tuhatta lajia. Taskukokoisista, sadeviitan taskuun sujautettavista pikaoppaista pidän esimerkiksi Kariston sienioppaasta.

Mitä sinun sienikirjahyllystäsi löytyy?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (65 kommenttia)

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Sienikirjahyllystäni ei löydy vielä mitään, mutta intohimoisena sienten ystävänä (keräilijänä ja kulinaristina) ahmin kirjoitustasi kuin sieni.

Tattis ajankohtaisesta avauksesta!

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Näillä sateilla ei tarvitse kirjojakaan että satokausi lähtee käyntiin. :)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Sienien tunnistus pitäisi olla suurin piirtein hanskassa, pienenä ollessani omakotitalonaapurit kun keräsivät sieniä ja taisin olla 7-vuotias kun kävin lähimetsien sienten keruumatkoillaan mukana.

Hyvä apu oli myöhemmin myös paikallinen syksyinen kotitalouslautakunnan sieninäyttely, johon voi myös viedä sieniä tunnistettaviksi.

Netissä oli ennen hyvä kuvasivusto, Sepon sienikirja, mutta muuttui mielestäni turhan daideelliseki, muitakin ehkä on?

http://www.velutipes.com/finnish.htm

Ja periaatteena edelleenkin että ei ainuttakaan tunnistamatonta.

Sienikeittokirjoja sen sijaan on, mm. paksu "sieniherkkujen pikkujättiläinen" Hulluna sieniin ja Antonio Garluccion Intohimona sienet, hiljainen metsästys - jonka alussa on tunnistusopastustakin.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Tiedän että Garluccio on kuulu kokki, mutta en löytänyt googlen haulla hänen sieniruokakirjaansa. Kiinnostaa kuitenkin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olisiko loppuunmyyty, mutta olisiko kirjastossa? Muilla kielillä voipi olla, englanniksi se näkyy olevan Complete mushroom book. Hyllyssä on på svenska Garluccion Galen i svamp.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Nokian E90:een ostin jonkun sienioppaan. Siitä käteva, että esim. värin perusteella karsiutuu jo aika paljon ja usein jo yhden kriteerin jälkeen kuvia selaamalla löytyy nopeasti oikea laji. Hinta taisi olla vitosen.

https://play.google.com/store/search?q=Sieni&c=apps löytää androidille sopivat ohjelmat ja niitä näyttää olevan sadoittain. Joukossa muitakin kuin sienioppaita ja vain osa suomenkielisiä. Hinnat näköjään ilmaisen ja muutaman euron välillä.

Aika harvoin tulee vastaan niin suuri esiintymä sientä, jota en varmuudella tunne. Yleensä riittää tieto, että se ei ole kolmen tähden. No, joitakin kahden tähden sieniäkin kannattaa kerätä. Lampaankääpää esimerkiksi. Sitä löytyy joskus hyvinkin paljon ja se sopii joihinkin ruokiin yhtä hyvin kuin kolmen tähden sienet. Niin että hyötykäyttöön sienikirjoilla ei minulle enää ole tarvetta ja netistä löytyy kuitenkin enemmän ja helpommin tietoa, jos tiedontarve on enemmän akateemista laatua.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Paista hyvä mies ne lampaankäävät, minä syön niitä herkkuna suoraan pannulta :)

Lampaankääpäpihvien ohjeitakin on, mm.

http://www.savonsanomat.fi/erikoissivut/ruokajajuo...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Tuo laitteisiin ladattava sieniopas on mielestäni erinomainen lisä sienestäjän valikoimiin. En ole itse vielä kokeillut. Kiitos vinkistä!

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Älykännykästä saisi periaatteessa hyvin monipuolisen sienestäjän apulaisen. GPS ja kartat, maasto- ja satelliitti-, reitin seuranta, valokuvat, joihin tallentuu GPS:n perusteella sijainti ja vähemmän tärkeitä, kuten sadetutkakuvat. Osa toiminnoista saa tietysti olla omissa sovelluksissaan, mutta nuo ensin mainitut olisi kiva saada yhteen ja samaan.

Se kyllä täytyy todeta, että paperinen maastokartta on käyttöliittymältään mainio. GPS:n tai kännykän näyttö on vain niin pieni.

Sienioppaat ovat aloittelijalle varmaan ihan hyviä. Sen E90:n opasta olen toistaiseksi käyttänyt vain kerran. Härmämalikkaa oli aika iso esiintymä ja tunnistin sen syötäväksi, mutta en sen tarkemmin. Väriksi harmaa, jäi 15 vaihtoehtoa ja kuvista kolmas tärppäsi. Aikaa meni äsken tunnistukseen 20 sekuntia siitä, kun kännykkä oli kädessä. En niitä poiminut, kun oli vain kaksi tähteä eikä sientä ollut kuin ehkä puoli korillista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #41

Vielä kaipaisin sellaisen sovelluksen josta näkyisi onko kantarellipaikaista saalis jo rohmittu. Mutta se edellyttäisi kaiketi valvovan kameran asentamista paikan päälle.
Minäkin jätin härmämalikat keräämättä, saattavat kulemma aiheuttaa vatsanväänteitä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Kas moi. Ostin tuon myös kun suosittelit, mutta osoittautui jotenkin hankalakäyttöiseksi nyt kun kävin sen kanssa metsällä. Vain yksi kuva per sieni ja tunnistustoiminto ei ainakaan muutaman eteen popsahtaneen sienen kohdalla oikein toiminut.

Tuli käytyä sienessä ekaa kertaa vuosiin. Jokunen tatti löytyi mutta muuten aika köyhää. Omassa pihassakin on enemmän sieniä, jostain syystä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Moi, viime kerrasta onkin jo aikaa.

Suomenkielisiä mobiili-sienioppaita kun on ainakin kaksi, niin minun käyttämäni on http://www.mobiteos.com/sieniopas/ ja siitä Symbian-versio, jota ei enää ole myynnissä. Ilmeisesti kuitenkin hyvin samanlainen kuin sinunkin versiosi.

Sieniopas kännykässä korvaa parhaiten tiiviin ja ohuehkon kenttäoppaan. Minä olen joskus aikaisemmin ottanut metsään mukaani ihan kunnollisen sienikirjan, mutta sehän ei oikein kestä sadetta vaikka kannet olen päällystänyt muovilla, se on vähän hankala kuljettaa eikä sitä tullut useinkaan käytettyä. Onhan niitä kenttäoppaita painettunakin, mutta kännykkäversion etu on vähän kuin kännykkäkameran, riittävän hyvä, aina mukana ja kokonaisuudeen osana selvästi halvempi kuin erillinen vehje.

Kenttäopas yleensäkin on huono sieniä heikommin tuntevalle. Nykyaikaisena vaihtoehtona parempi voisi olla tabletti joko omalla mobiilidatalla tai kännykän yhteyttä tetheringillä lainaten. Netissä on useita hyviä sienisivustoja. 7-tuumainen tabletti sopii aika useaan takin taskuun. Omani maksoi 110 €, mutta halvemmallakin taitaa saada ihan kelvollisia.

Kävin eilen taas metsässä ja kyllä täällä lounaisella rannikkovyöhykkeellä vielä on turhan aikaista odottaa löytävänsä saalista säilöttäväksi asti. 5 punikkia ja yksi pienehkö 1. luokan herkkutatti. Viikonlopuksi kun sateetkin hellittävät, odotan kuitenkin jo saalista säilöttäväksikin enkä enää taida punikkeja huolia.

Eilen otin kotiin asti myös yhden valevahveron. Niitä ei ole aikaisempina vuosina tullut vastaan, mutta jotain toista vielä vähemmän aitoa keltavahveroa muistuttavaa aina joskus ja ihmettelinkin näiden "aitoutta". Netistä siitäkin kätevimmin sai googlaamalla useita kuvia ja lajikuvauksia. Aika mielenkiinnoton sieni, mutta kun sieniä on vielä niin vähän ja niitä valevahveroja oli aika runsaasti, niin lisää sienisivistystä..

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos Vastaus kommenttiin #63

Kännykkä on tosiaan vähän rasittavan pieni nettikäyttöön ja 10-tuumainen liian iso metsälle. Joskus lapsuudessa meillä oli sellainen muovipinnoitettu korttipakan kokoinen nivelöity sienikortisto, pitäisi vaan löytää se jostain. Ostin tässä myös kuivurin, paitsi sienten myös muuhun kuivaamiseen.

Löysin taas korillisen tatteja metsästä, vaikka eri tattienkin erotuskykyni on vielä aika heikko. Aika paljon matoisempia nyt kuin viime viikolla. Hassua, että takapihaltanikin löytyi nyt kuusi tattia, mikä on aika hyvä keskittymä. Etupihalla oli ehkä myös herkkusieniä, mutta en oikein uskaltanut poimia, kun en tunne eroa valko- ja kavalakärpässieneen.

Luulen myös törmänneeni moniin valevahveroihin, en tiedä mitä muutakaan ne voisivat olla. Sinällään syötäviä nekin. Yhdestä paikkaa löysin esiintymän känsätuhkeloita, ne ovat ihan ok ja helppoja tunnistaa. Samoin limanuljaskoja on löytynyt, mutta ovat vähän ikäviä käsitellä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #64

Herkkusienten itiöt ovat lähes mustan violetteja ja ne värjäävät heltat alkaen nuoren sienen hyvin vaalean violetista vanhan herkkusienen hyvin tummaan violettiin. Jos epäilee nuoren sienen tunnistusta, sen lakin voi laittaa valkoisen paperin päälle pariksi tunniksi ja varmistaa tunnistuksen itiöpölylaskeuman väristä. Ainoa herkkusieni, jota minä olen löytänyt on joko pelto- tai kuusen herkkusieni enkä sitäkään erottaisi kaupoissa myytävästä lajikkeesta.

Vale- tai keltavahveroita sekä limanuljaskoita ei kannata hyvänä herkkutattivuotena kerätä. Ne ovat liian pieninä vaivalloisia. Voitattia on nyt niin runsaasti, että sitä voisi kerätä ja lampaankääpääkin alkaa jo löytyä. Molemmat ovat seurallisia ja pieneltäkin alueelta voi löytyä niitä kymmenittäin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos sienijutusta!
Suomen sieniopasta pidin viime syksynä pitkään lainassa, se on tosiaan hyvä, lajeja on riittävästi.
Korhosen ja Kososen oppaat ovat myös olleet käytössä. Omasta hyllystä löytyy vain aikoinani hankkimana Mossbergin piirroksin varustettu opas.
Lasse Kososen laatimaan mobiilioppaseen en ole tutustunut. Minulla ei ole tapana tunnistaa vieraat lajit paikan päällä.
Jo viikko sitten näin ensimmäisen herkkusienen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos kysymästä, muutama vanha sienikirja ja opas löytyy, mutta pääsääntöisesti oppi on umpiluuhun isketty pentuna sienimetsässä, ei ole juurikaan lisäohjeita tarvinnut ruokasienten kanssa.

Leppärouskun ja korvasienen erottaa kyllä, jos on sen pienenä opetellut, jos nyt olisi tarve opetella sieniä niin mielenkiinto olisi sienivärjäyksen puolella, sitä taitoa ei ole pentuna minulle opetettu.

Yksi hyvä kirja sienistä olisi tietysti niiden valmistus, eli vaikka jokainen tietäisi, että' lampaankääpä on syötävä sieni niin moniko osaa taikoa siitä vaikkapa seitsemän eri pääruokaa?

Löydettiin kerran kuusikymmentäluvulla niin paljon lampaankääpiä, että niitä keitettiin monta päivää saunanpadassa ja suolattiin. Ukki teki sellaisen puisen sienenhakkuulaatikon ja siihen terävän terän hakkuriksi. Suolasieniä söimme isolla porukalla useampana vuonna ja hyvää oli.

Lampaankäävästä saa kyllä ilman keittämättä "lihaisia" pihvejä ja hapansienenäkin se maistuu.

Kuinka moni teistä on tehnyt maitohapposäilönnän avulla hapansieniä hapankaalin tapaan? Sellainen sieni on myös hyvää ja hiukan erilaista ruoan lisuketta. Mustarousku sopii erinomaisesti hapansieneksi.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Hapansieniä on tullut joskus kokeiltua ja on hyvää tavaraa! Jos haluat jakaa hapansienireseptisi, olemme kuulolla.

Uskon että sienet ovat hyvin hallussa. Joskus on mielenkiintoista kuitenkin tutkia lisääkin. Syötäviä sieniä on noin 500 ja niistä 200 ovat ruokasieninä merkillepantavia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hapansienet ovat heran kanssa helpoin tehdä. Sienet esivalmistellaan kuten suolasienet eli keitetään ja valutetaan. Sitten vain sieniä kerroksittain porkkanaa, sipulia, sinapinsiementä ynnä muuta maustetta mielen mukaan. Suolaa ei niin paljoa kuin suolasieniin, eli sen voi sekoittaa maitoheraan niin että heraa maistamalla suolaa ei ole omasta mielestä liikaa. Sitten hera kerrosten päälle ja nestetä niin paljon että kiinteät aineet peittyvät. Jos tekee sellaisessa kannelisessa lasipurkissa voi laittaa minigrip pussiin vettä ja sen painoksi kannen alle. Annetaan käydä viikko kansi raollaan porstuassa tai jossain lämpimässä paikassa ja sitten suljetaan kansi ja viedään kellariin tekeytymään muutamaksi viikoksi.

Ainakin rouskut sopivat tähän käyttöön mainiosti.

Samall systeemillä voi tehdä myös härkäpapuja, tai härkäpapuja voi laittaa myös sienten kanssa samaan. Myös valkosipulia voi käyttää mausteena ja mustan viinimarjan lehtiä, tilliä, selleriä ja mitä vain tulee mieleen.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #12

Kiitos! Terveellistä ja herkullista samaan aikaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Eikö niitä voi tehdä ilman hera?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #18

Voi toki 2-4% suolaliuos käy heran korvikkeesta. Hera vain lähtee nopeammin käymään ja siinä on niitä omia kivennäisiä mukana.

Mutta onnistuu ilman heraakin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

Eikö mitään hapatetta tarvitse. Onko sinulla muuten hyvä venäläisten hapankurkkujen resepti?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #46

No perinteinen hapanlepäkonstihan sopii, mutta kyllä se lähtee ilman sitäkin.

On minulla sellainenkin resepti, mutta se jäi avioerossa exälle.

Muistista voin kyllä sen kirjoittaa niin monta kertaa sen olen tehnyt. Tänäänkin söin hapankurkkuja uunilohen päällä;)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #49

Laita hapatusohjeesi omaan blogiisi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #50

Ok, teen siitä avauksen heti kukkakisan loputtua, eli viimeistään maanantaina.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #51

Ei sillä kiirettä, vielä ei ole kurkkusesonki.
Minä en ole ikinä muuta hapattanut kuin kaalia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuohon lajirunsauteen vielä palaan, eli jos Suomessa on kaksisataa eri syötävää lajia, niin miksi minun eteeni ei tule koskaan niitä liikaa;)

Jos jokaista lajia edes kerran laittaisi vuodessa ruoaksi saakka, niin sehän olisikin koko vuosi siinä, kesällähän tulee toimeen marjoilla ja talkkunalla.

Minulle kyllä riittää rouskut, haperot, kanttarellit, korvasienet, tatit, valmuskat, piispanhiipat, ukonsienet, kantosienet, limanuljaskat ym...
mitä kaikkea niitä onkaan.

Punikkitateista saa mehevän pitsan jota kannattaa kaikkien kokeilla, punikkitatti kun vaatii pitkän kypsennyksen. Paistele ensin paistinpannulla kaikki nesteet ja sitten tee pitsa niistä yhdessä minkä tahansa mielestäsi sopivan lisukkeen kanssa.

Itse olen laittanut paprikaa ja kaprista yhdessä tomaatin kanssa. Oreganon tilalla minulla on omasta puutarhasta kuivattua mäkimeiramia, tilliä, timjamia ja myös liperiä sekoitettuna yleismausteeksi myös tähän pitsaan.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Tämä resepti laitetaan korvan taakse, koska en ole hurjan aktiivinen punikkitatin käyttäjä. Sekatattimuhennoksissa se aiheuttaa herkimmille vatsanväänteitä juuri tuon pitkän kypsennysajan vuoksi ja pelkkänä kastiketattina se mielestäni jää hiukan lempeämpien tattien taakse.

Mutta nyt kun kuvailit tuota tattipitsaa, se kuulostaa nerokkaalta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Noin käytännön, vai sanoisiko suoraan että itsekkäistä syistä en kannata sienten tunnistajien lisäämistä. Kaupungin lähimetsästä kun on ainakin toistaiseksi löytynyt sienestäjien jäljiltä ihan mukavasti erityisesti valkoisia sieniä, mm. aina koskematon alue kuusenherkkusieniä :)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Moni sienimetsällä käyvä kertoo, että pitää periaatteenaan ettei poimi mitään valkoisia, sillä saahan korin täyteen poimimalla vaikkapa vain keltavahveroa ja suppilovahveroa. Se on ihan hyvä periaate, vaikka heillekin soisin esim. vaaleaorakasta, jota nyt ei voi huonona päivänäkään sotkea mihinkään muuhun.

Perustarpeiden hakijoiden polunjäljessä voi tosiaan löytää vaikka mitä luksussieniä. Mielestäni tosin jo alakoulussa pitäisi opettaa ainakin 10-15 hyvää ruokasientä, jotain pomminvarmoja tapauksia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Katson tarkkaan jokaisen sienen kun otan kuusenherkkisieniä, Nuorena ne on erehdyttävän samannäköisiä kuin valkoinen kärpässieni. Kerran löysin nuoren yksilön jota tunnistin kärpässieneksi, häämäävä oli kuitenkin helttojen vieno punavivahde. Vein sen sieninäyttelyyn ja sielläkin sitä hämmästeltiin.
Kososta piti pyytää katsastamaan, hän totesi kärpässieneksi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #20

Olitpa tarkka. Maasta kun olisi tunnistamatta kaivanut niin valkoisesta kärpässienestä pitäisi löytyä tuppi, mutta harvemmin yhtä sientä jää miettimään, paitsi toki sitä että valkoinen kärpässieni oli poikkeuksellisesti eri värinen. - Kohdalle osuessa tallaan ne kaupungin lähimetsässä varmuuden vuoksi kumoon, maalla ei niin paljon ole ollutkaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #23

Jotkut tallaavat varmuuden vuoksi herkkusienetkin.
Poikkeavan kärpässienen taisin tunnistaa nimenomaan tupesta. Heltat olivat juuri sellaista sävyä kuin nuppuisessa herkkusienessä. Olen tarkka koska lajit saattavat kasvaa rinnakkain samalla paikalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minun herkkusienipaikkani jäi tänä keväänä rakennustyömaan alle.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Sellaisten vahinkojen välttämiseksi maastoon pitäisi voida kylvää liito-oravanpapanoita :) Minultakin on mennyt mm. avohakkuisiin rinne, jossa kasvoi suurina kaarina vaaleaorakasta ja tien alle satoisa kanttarellipaikka, suppilovahveropaikkojen avohakkuista puhumattakaan.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #21

Maankäytön suunnittelussa olisi hyvä pitää huolta, että asutusten lähistöllä on riittävästi tuottoisia sieni-ja marjamaita.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #22

Nykyisin hävitetään koko puustokin rakennustyömaan alta. Täältäkin oli kaadettu iso määrä vanhoja kuusia ja muita puita juuri lintujen pesimisaikaan. Rannoiltakin hävitetään kaikki kasvillisuus rantapromenaadien ja -bulevaardien tieltä. (minä olen kuvitellut,että bulevardi tarkoittaa puiden reunustamaa puistokatua). Tällaista sitten kutsutaan virkistysväyläksi ja koristellaan pienillä neliskanttisilla nurmikkopläntteillä ja kulmikkailla kivikaukaloilla joihin hakkeen sekaan on laitettu muutama kräksi tököttämään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Tampereella rakennettiin joitakin vuosia sitten kokonainen kaupunginosa erittäin suositulle erämetsäaluelle kuikkajärven rannalle. Sieltä lähiseutujen asukkaat hakivat marjansa ja sienensä syksyisin,
Asuinalue oli avohakattu, ei yhtään puuta jätetty, kuten sentään tehtiin viereistä Hervantaa rakennettaessa. En ole uskaltanut käydä paikalla.
Pitäisi sentään muitakin Luojan luomia ottaa huomioon kuin näitä suojeltuja eliittilajeja. Rikollista touhua.
Valokuvaaja, joka oli vuosia työskennellyt menneessä erämetsässä värvättiin koristelemaan tuhoaluetta asuntomessuja varten.

T Piepponen

Kirjahyllystä löytyy

Suber: Sienimetsässä jostain 50-luvulta. Erikoisia mainintoja mm. pökkelökäävästä, sekä koppelokäävästä.
Korhonen jne.: Suomalainen sienikirja, Uusi sienikirja, Sienestäjän taskukirja.
Suomen sieniopas. Hyvä kirja, kaipaisi pari jännää lisämainintaa.
Suomen jäkäläopas. Jäkälän toinen osapuoli on sieni.
Suomen limasienet. Ihmeellisiä menijöitä.

Timonen&Valkonen: Sienten biologia.Ne pistävät kaiken paskaksi monitahoisella kemiallisella hyökkäyksellä.Peukku ylös kaikille hajottajille.

Stamets :Growing Gourmet and Medicinal Mushrooms. Järkälemäinen jättimäisen älykäävän teos sienten kasvattelusta.

Lisäksi Stamets, sekä Metzner: Pari suomen henkisen ilmapiirin syystä mainitsemattomaksi jätettävää teosta psi luokan materiaalista. Kiellettyjä kirjoja vesipääministeriön määritelmien mukaan.

Uupuva ja erittäin himoittu teos:

Niemelä: Käävät, puiden sienet. Käävistä olisi asiaa omasta takaa puolen vihkollista vuan ei toinna.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Uupuva ja erittäin himoittu teos:

Niemelä: Käävät, puiden sienet."

Pikahaulla se olisi saatavana netistä:

https://www.booky.fi/tuote/niemela_tuomo/kaavat_pu...

- paitsi että tarkemmin luettuna menee divarihaun puolelle :(

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Käävät, puiden sienet- kirjaa himoitsen myös!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No hätää jos ei saa(?):

Suomen kääpälajisto on parhaiten tunnettu maailmassa vireän tutkimuksen ja keruun ansiosta. Uusia lajeja ja sukuja kuvataan kuitenkin vuosittain, ja työstänkin parhaillaan uutta, ajantasaista Suomen käävät -kirjaa jatkoksi vuonna 2005 ilmestyneelle Käävät, puiden sienet –kirjalle.

http://www.luomus.fi/fi/tuomo-niemela

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #30

Toivottavasti valmistuu pian.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Käävät on aihe jota viime aikoina olen pikkuhiljaa ruvennut opiskelemaan. Joten minäkin saattaisin ko. teosta himoita. Vaikka pyrin välttämään kirjahankintoja. Jäkälätkin kiinnostavat.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Mulla on vain yksi sienikirja, jonka hankimme -93. se on Mauri Korhosen "uusi" sienikirja. Tuon kirjan jälkeen en ole tarvinnut hankkia uusia ja vissiin seuraava kirja joka täytyy hankkia on valtion sienivero-opas. :)

http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170271-pas...

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Hmmm... täällähän minä b-osastolla olen seurannut teidän juttuja ja varovasti välillä kommentoinut.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Löysin kirjahyllystä pienen vihkosen 97 sätt att tillaga SVAMP.
Stockholm 1916.
Avasin tätä kirjoittaessa sattumanvaraisesta kohdasta, kas vain siinä on heti kiintoisa ohje: MARGARETAPASTEJER. Aukeaman muut ohjeet ovat: SICILIANSKA SVAMPKRUSTADER, CHAMPINJONER MED HJÄRNA, CHAMPINJONER MED NJURE ja SVAMP A LA DAUPHIN.
(Onneksi on pakkoruotsi, joten minun ei tarvitse suomentaa).

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Noin vanha reseptikirja on kiinnostava. Jos jaksat, voisit välittää yhden reseptin tänne, oman valintasi mukaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos jaksan, juu, Tänään en ainakaan. Siihen margaretapasteijaan tulee sienien lisäksi parsaa ja vasikankuvetta (kalvbräss) joista tehdään paksu muhennos. Lisäksi hakattua kinkkua. Näitä laitetaan kolmen kuohkean omeletin väliin vuokaan ja päälle karkeasti raastettua parmesaania. Gratinoidaan uunissa.
Siinäpä tulikin yksi resepti muistinvaraisesti.

Yksinkertainen sienimuhennuksella täytetty munakas on koko ikäni ollut suosikkiruokiani.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Reseptit ovat aika ylimalkaisia , mitään määriä ei mainita. Kovin monta ruokasienilajiketta ei mainita. Korvasieni luettellaan muiden turvallisten kauppasienten joukossa. En löytänyt mainintaa sen myrkyllisyydestä . Kerrotaan vaan,että ukonsieni ja korvasieni pitää ryöpätä.
Varoitetaan käytännöstä testata sienten myrkyllisyys hopealusikan avulla.
Sensijaan sanotaan, että eläimet eivät koskaan syö myrkkysieniä.
Ilmeisesti tryffeli on ollut ilmestymisen aikoina ruotsissa yleinen kauppasieni, se on luetteloitu rinnan herkkusienien ,kukkakaalisienen, karl johanin ym. kanssa.

T Piepponen

Ottakaapa pökkelökääpä.

Halkaisette veitsellä ja kuivatatte.Kuivattuna koko vitivalkoine sisus kytee jopa taulakääpää paremmin. Hyttyskarkoitteena savunsa oiva on - pihkaa heittää siihen vielä nokareen. Voi maistella raakana - ei maistu miltään, mutta sitkeää on. Ötzi kantoi tätä jo mukanaan.Matolääkkeenä, arvelevat kai.

Toimiipa vielä puukon tuppena/neulatyynynäkin.(koska on kuivanakin pehmeä.

Kuiva pakuri kytee vielä tehokkaammin ja tuoksu hyvä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tuohan oli kiva tietää, tässä viitteessä https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/b... mainittiin myös askartelupaperiaines, jännä juttu. Käävän sisus ei siis kuivaessaan tummu?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos sillä saa ruskeita sävyjä värjäyksessä luulisi siitä tehdyn paperinkin olevan ruskehtava.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Minulta tämä blogikirjoitus saa 4,5/5 hemulia. Kiva ja hyödyllinen kirjoitus, jossa myös eri harrastusten yhdistäminen kohtaa. Kiitos!

(Pidän puoli hemulia itselläni nyt, koska kirjoitan myös luonnonaiheesta)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Olen nyt pikaisesti etsiskellyt älykännykkään sopivia sienestäjän apureita ja asensin parista lite-versiot.

The Mushroom Navigator on ruotsalainen, mutta englanniksi, ainakin lite-versio. Esittely ruotsiksi ja englanniksi. Tämä on enemmänkin navigaattori, joka käyttää google earthin karttoja ja oikeastaan juuri sellainen kuin etsin. Sieniä ohjelma tuntee vain 75, mikä on ihan ok. Täysversio 3,45 €.

Roger Phillips Mushroomsin täysi versio tuntee 1500 sientä ja valokuvia on 2500. Lite-versiokin vaikuttaa hyvin laajalta. Täysversio 3,15 €.

Muitakin mmilenkiintoisia löytyi, mm. Project Noah, joka on paljon laajempi.

Sieninavigaattorista hankin täyden version, jos se vain toimii kunnolla Jollassa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Sieniopukseni on nyt äidilläni, joten en muista sen nimeä. Pidän opuksesta, koska siinä mainitaan erikseen aina, jos jonkin ruokasienen voi sekoittaa myrkkysieneen. Kirjassa on myös myrkkysienten tunnistusohjeet, joten ei tule turvallisuuspulmia. Lisäksi kirjassa ohjeet on lajiteltu maastotyypin mukaan. Jos siis menee vaikkapa kuusikkoon, etsii vain kirjasta oikean kohdan eikä tarvitse selata koko opusta lävitse.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Näin eilen jo oikein nättejä punikkitatteja!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mustarouskutkin sopivat hyvin pitsaan. Ne tosin kuulemma ovat karsiogeenisiä. Olen laittanut niitä suolasienten joukkoon, ei niitä niin paljon tule syötyä, että haittaisi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #57

Minäkin noukin jonkin verran mustarouskuja suolasieniin, ei niihin ennenkään kuollut.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #58

Tykkään kirjavasta sienisalatista: haapa-, kangas- ja mustarouskuja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #59

Ja minä tykkään sinusta, eli meillä on sama makumaailma sienien suhteen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #60

Kiitos, mutta akansieni ei ole kovin maittava ja voi aiheuttaa vatsanväänteitä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset