PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Euroopan valloittaja kuumilla hiilillä

  • Kuva: Petra Nyqvist
    Kuva: Petra Nyqvist
  • Kuva: Petra Nyqvist
    Kuva: Petra Nyqvist
  • Euroopan valloittaja kuumilla hiilillä

Suomeen on tuotu yhtä sun toista mukavaa kaukomailta, joskus siemenpussissa, joskus eläinkuljetuksena, ja joskus pilssitankin uumenissa, hieman epähuomiossa. Näin ne eliöt ovat ihmisen avittamana ja joskus avittamattakin matkustelleet uusille elinalueille maailman sivu. Toisinaan se menee hirvittävän pieleen, kuten kanin saaneet australialaiset tietävät paremmin kuin hyvin.

 

Jos olisin elänyt 1800-luvulla, olisin varmasti ollut niitä ihmisiä jotka odottivat kaukomatkaajien hämmästyttäviä kasviaarteita. Näin saapui komealupiinikin viattomana siemenenä Ameriikanmatkaajien laukuissa kasvitieteellisiin puutarhoihin ihmisten ihmeteltäväksi. Pian se oli yläluokan puutarhojen suosikkikasvi, - ja mikä on kelvannut yläluokalle, on väistämättä tullut muotiin myös rahvaan keskuudessa. Lupiini tosin on välittömästi kotouttamisensa jälkeen aloittanut maailmanvalloituksensa ja liimautunut radanvarsien kautta teiden varsiin halki maat ja mannut, violetinsekaisena merenä, jossa näkyy toisinaan pinkki ja valkoinen pilkku.

 

Alkuun uusista väriläiskistä ja lupiinin typpeä sitovista ominaisuuksista ilahduttiin. Vielä 90-luvulla villiintynyt lupiini tähditti J. Karjalaisen kesärakastuneiden suosikkihittiä. Jossain vaiheessa kuitenkin ilmeni entistä selvemmin, että maataloudesta kadonneilta niityiltä ja kedoilta teidenvarsiin muuttaneet kotimaiset lajit olivat alkaneet taantua voimakkaasti. Niillä ei ollut enää riittävästi elinympäristöjä, ja siellä missä niitä on, lupiini helposti jyrää alleen kaiken muun ja muuttaa maaperän perässään.

 

Lupiinin voittokulku on siirtynyt myös teiden varsilta varsinaiseen luontoon. Nyt viimeistään hätä on ollut suuri, mutta lupiinin kitkeminen ei sujukaan mutkitta. Lupiini ei tahdo väsyä edes niitosta.

 

Siis poimikaa ihmiset lupiineja, suosittelen tätä erityisesti peräkammarin pojille. Poimikaa äidille, poimikaa naapurille, poimikaa kujan päässä olevan talon komealle leskelle, tehkää treffit, rakastukaa ja poimikaa seuraavana vuonna lupiineja kimpassa. Nyhtäkää samalla juuret mennessänne.

 

Entä maistuisiko lupiinimakkara? Saksalaiset ovat jo kehittäneet sellaisia, joten hopi hopi, terveyttä rapauttaviin eineksiin hukkuva ruokateollisuus. Fraunhofer IVV:n tutkija Daniela Sussmann on vastikään eristänyt lupiinin siemenistä uuden proteiini-isolaatin, jolla on rasvan kaltaisia ominaisuuksia. Aineella on kermainen rakenne, ja mikroskooppiselta rakenteeltaan se muistuttaa makkaralihan rasvahiukkasia. Siitä voi tuottaa vähärasvaisia makkaroita, jotka sekä maistuvat ihkaehdalta ruoalta että ovat ekologisesti tuotettavia. Siis verrattoman kuuloisia vaihdokkaita suomalaisten kabanossivetoisten, tuhtipakkisten kulinaristien pallogrilleihin.

 

Huomenna 17.6. 2012 vietetään luonnonkukkien päivää koko Pohjoismaiden alueella – Lupiinista tuskin koskaan päästään eroon syömälläkään, joten sen kanssa on voitava elää. Se on kaunis ja siitä on myös iloa. Mutta tärkeimpiä ovat kuitenkin kotimaisen lajistomme säilyminen. Sen geneettinen moninaisuus on ympäristömme vakuutus.

 

Itse vietän luonnonkukkien päivän saaristossa saarella, jossa kevätesikot ovat luonnonkantaa eivätkä kulttuurikasvatteja. Mukaan tulee joukko ihmisiä, joita ei edes raemyrsky merellä haittaa. Luonnonkukkien vuoksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Joo, kerätkää lupiineja, mutta en suosittele viemään peräkammarin tai pirtin pöydälle. Lupiineista tuntuvat tykkäävän myös, tekisi mieleni sanoa kaiken maailman hyönteiset, mutta ainakin nämä koto suomalaiset hyönteiset. Ja kun lupiini astiaansa kupsahtaa sen jälkeen saatkin sitten jahdata niitä hyönteisiä pitkin pirttiä. Niin, että oikein mukava kukka tuo lupiini.

Jos siitä joskus saadaan jalostettua elintarvike teollisuuden käyttöön raaka-aine, niin siitähän meille sitten kaikille riittää atriaksi, eikä huomisesta tarvitse huolehtia.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Heikkinen

Lupiinimakkarat ovat jo todellisuutta. Lupiinimakkaroita vedellään vegaanien keskuudessa Euroopassa, olen kuullut.

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Miltä kasveilta tai eliöiltä lupiini varastaa ?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Lupiini syrjäyttää kaikkia niitä perinteisen maatalouden niitty- ja ketolajeja, jotka sinnittelevät nykyään lähinnä tienvarsilla, kun niityt ovat käynet vähiin... Vaikkapa ketoneilikkaa, mäkitervakkoa, päivänkakkaraa, noidanlukkoja, kangasajuruohoa (kotimainen villi timjami) ja lukemattomia muita suomalaisia niittylajeja, ja myös luonnollisesti niitä hyönteisiä, jotka elävät niittykasvien kanssa. Niitty- ja ketolajit ovat sopeutuneet melko vähäravinteiseen maahan, joten typpeä maahan sitova lupiini tekee valtauksillaan myös maaperän senkaltaiseksi, ettei se enää sovellukaan ketolajeille.

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Kiitos Petra.

Onkohan kuitenkin niin, että ihminen itse on lopettanut perinteisen maatalouden eikä lupiini.

Jos ketolajeille ei enää ole ns. tilausta, en ymmärrä miksi lupiini olisi hävitettävä. Jos halutaan kedon lajien säilyvän on säilytettävä kedot taikka niityt.

Suojeleminen nostalgisista syistä ei ole luonnonsuojelua.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Hei Raimo

Kiitos kommentistasi, ja on hyvä että otat esiin kyseisen pointin, joka on varsin yleinen käsitys. Nostalgia ei ole syy, miksi perinteisiä keto- ja niittylajeja pyritään pelastamaan.

Ihminen on siirtynyt perinteisestä maataloudesta yksipuolistuneeseen mono - ja tehokulttuuriin, joka on aluksi vaikuttanut hyvältä ratkaisulta, mutta on johtanut toisenlaisiin ongelmiin. Ekosysteemit kannattelevat itseään monipuolisen lajiston turvin, eliölajit tukevat toinen toisiaan, ja jos yksi romahtaa, geneettinen variaatio takaa että kannattelu ja sopeutumiskyky jatkuu.

Yhden vieraslajin voittokulku yleensä johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Suomen ja lupiinin kohdalla olisi suuri virhe antaa lupiinin olla ainoa tienvarsikasvi. Meillä olisi siellä esim. vain lupiinia käyttäviä pölyttäjiä, ja jos niille tapahtuisi jotain, ei olisi välttämättä niiden korvaajia.

Vanha viisaus munista ja niiden laittamisesta yhteen koriin sopii tähänkin.

Monimuotoisuus on niin tärkeä asia, että sen takaamiseksi YK ponnistelee tosissaan. Ihminen on riippuvainen ympäristön ekosysteemeistä, ja se on mielestäni pelottavaa, että varsin monille tämä tulee edelleen yllätyksenä.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/6077798.stm

Mutta on tuo nostalgiakin yksi syistä. Ihmisillä oli perinteisen maatalouden aikana aivan toisenlainen kasvisuhde. Sen huomaa toisinaan miten ihmiset ovat ihastuksissaan kun saavat nauttia vanhanajan niityllä monipuolisesta kukkaloistosta ja löytää lapsuudesta tuttuja rakkaita kukkia, ja he kertovat mitä kyseiset kasvit merkitsivät juuri heidän perheessään. Silloin huomaa, etteivät ne ole lainkaan merkityksettömiä, vaan ne ovat osa suomalaisten historiaa ja selvitymishistoriaa.

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Mitä arvelette, onko tässä vaiheessa kasvukautta (eli tätä kirjoitettaessa ylihuomenna) sopivaa, että lupiinit päätyvät juhannussalkoon? Jos siemenet ovat valmiita, niin sieltä ne leviävät aivan erityisen tehokkaasti. Luulisin, että niin ei käy. Kukat näyttävät nuukahtavan aika nopeasti.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ei ne varmaankaan leviä. Lupiinin siemen on valmis vasta kun se krahisee siellä palkonsa sisällä. Hyvä idea ja tulee varmasti hieno salko!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Venäjällä viljellään jo vuosikymmeniä tietynlaista lupiinia rehuun tai säilörehuun.