*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Kielo on Suomen ja Diorin ykkönen

  • Kieloja. Valokuva: Petra Nyqvist
    Kieloja. Valokuva: Petra Nyqvist
  • Kielo. Valokuva: Petra Nyqvist
    Kielo. Valokuva: Petra Nyqvist
  • Kalliokielo. Valokuva: Petra Nyqvist
    Kalliokielo. Valokuva: Petra Nyqvist
  • Muguet de mai. Kieloperinne on Ranskassa vanha.
    Muguet de mai. Kieloperinne on Ranskassa vanha.
  • Kalliokielo tuoksuu vaniljalle. Valokuva: Petra Nyqvist
    Kalliokielo tuoksuu vaniljalle. Valokuva: Petra Nyqvist

 

 

Vuonna 1967, täyttäessään 50 vuotta, Suomi lahjoitti itselleen kansalliskukan. Neuvottelukunnan asettama kansalliskukkatoimikunta kaavaili kansalliskukaksi pihlajaa, mutta väki päätyi radioäänestyksen kautta kieloon (liljekonvalj, harilik maikellike, Lily of the valley, Convallaria majalis).  Ja hyvä niin, että saimme omia kielon. On se nimittäin tärkeä monessa muussakin maassa. Keväisin babushkat myyvät Nevski Prospektilla kieloja vastoin kieltojakin, ja Ranskassa kieloja (muguet de mai) jaetaan vapunpäivänä suurten juhlallisuuksien saattelemana.

Kielo oli varhaiselta nimeltään lehmänkieli, mutta Elias Lönnrot siivosi nimen kaikessa hiljaisuudessa salonkikelpoisemmaksi.

Kielokasveja järjesteltiin hiljattain uuteen uskoon. Kuten kasveilla on tapana, ne löytävät nykytieteen valossa oikeat kladinsa yllättävistä yhteyksistä. Kielot löysivät tieteellisen kotinsa parsakasveista.

Kielon tuoksu tekee miehistäkin romanttisia. Jos eivät miehet tiedä tätä, tietävät ainakin heidän siittiönsä, mikäli on uskominen saksalaisen Ruhrin yliopiston solufysiologian tutkijaa Hanns Hattia. Hatt on kollegoineen löytänyt bourgonal-nimisen tuoksun, joka ainakin laboratorio-oloissa saa siittiöt villiintymään. Bourgonal tuoksuu erehdyttävästi kielolta.

Jokin kielon tuoksussa tosiaan toimii. Kielo oli naisten turhamaisuudella rikastuneen Christian Diorin ehdoton suosikkikukka, ja se on integroitu kymmeniin klassisiin parfyymeihin. Kielon tuoksu on teknisesti katsoen vihreä kukkaistuoksu, jossa on vieno ruusuisansitruunainen vire.

Kotisaarellani kasvaa kielon lisäksi kalliokieloja (getrams, Harilik kuutõverohi, Scented Solomon's-seal, Polygonatum odoratum, jonka kookkaampi lähisukulainen on nimeltään lehtokielo (P. multiflorum). Kalliokielon pitkät, riippuvat pikarimaiset kukat ovat väriltään vaaleanvihreään shiftaavia ja tuoksuvat vaniljalle. Kalliokielon ja lehtokielon hybridi on luonnossa äärimmäisen harvinainen tarhakalliokielo, ja kuten leijonan ja tiikerin jälkeläinen liikeri* on vanhempiaan massiivisempi, myös tarhakalliokielo vakuuttaa koollaan. Kalliokielon maanalaista osaa pidetään monissa kielissä Salomonin sinettinä. Meillä Suomessa pula-ajat ovat opettaneet käyttämään tärkkelyspitoista juurakkoa ravintona, nimittäin juuri kalliokielon juurakko on myrkytön, vaikka kaikki kielot ovat hyvin myrkyllisiä. Näin voi miettiä, kuten korvasienenkin kohdalla, että kuinka monta kohtalokasta erehdystä lienee tehty ennen kuin sopiva käyttötarkoitus on löytynyt.

 

Blogqvisti toivottaa kesäsateen kielojen tuoksua kaikille uusille ylioppilaille ja vastavalmistuineille!

 

 

*) Vastustan jyrkästi liikereiden tehtailua.

 

Blogisarja: Yhteispohjoismaista luonnonkukkien päivää vietetään 17.6.2012.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Ajatuskin kielosta sai vanhat housuni hyrräämään :)

Kaunis kirjoitus, kaunis aihe. Myrkyistä viis - no, varovasti siis.

Kiitos Petra tästä.

Matti Jalagin

On kyllä erikoisen hieno kyky tällä Petralla laittaa kirjaimia peräkkäin, sillä täälläkin vanhalla..tai siis vanhahkolla..tai oikeastaan nuorekkaalla papalla alkoi päässä surista tuota lukiessa.

Kiitos kaunis Petralle ja kielontuoksuista kesää sinne jonnekin.

Tero Frobeus

Ciao Petra,
kiitos kaunis kielokirjoituksestasi, joka pelasti minut yhdeltä ongelmalta, kun näin kuvan kalliokielosta kolumnissasi. Olin eilen kuntokävelyllä metsäpolulla josta löysin yllättäen ison aluenn kukkivia kieloja ja vähän matkan päässä oli kallion kupeessa juuri näitä kukkia joitten nimeä on tosiaan tiennyt. Olin juuri aikeissa ruveta katsomaan, mistä saisin tiedon, kun se yllättäen löytyi sinun sivuiltasi. KIITOS!!!

Oikein antoisaa kesää ja rusketusta ynnä aurinkoista mieltä

Tero
Tukholma / Alby

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos, Tero. Kuntokävelyltä kasvien bongaaminen on antoisaa. Kannattaa investoida hyvään kasvikirjaan. Ainakin tavallinen kielo on Tukholmassa rauhoitettu.

Tero Frobeus

Hei Petra, kiitos tiedosta, enpä tiennyt, että kielo on täällä rauhoitettu, kielokimppujahan myydään "turulla ja toreilla! ja itsekin olen niitä aina poiminut kotiin maljakkoon. Kirjahyllyssäni on rivi Pohjolan Luonnonkasvit (Aarno Kalela ja Heikki Väänänen) Pohjautuu Torsten Lagerbergin toimittaman teoksen "VIlda växteri Norden 3.painokseen Porvoossa 1958.
Hyvää kesää, vaikkei se nyt juuri tällä hetkellä tunnu siltä vain +9 astetta
Tero
Tukholma / Alby

Pentti Järvi

Kielo jatkaa eloaan juuristonsa kautta, joten kukkavarsien kerääminen ei suinkaan ole itse kasville vahingollista.
Juurikin tästä syystä en istuta kieloa kukkapenkkeihini muiden kasvien joukkoon, sillä se valtaa helposti koko penkin.

Anssi Suokko

Tässä kielofaktoja visailumuodossa, tosin ilman Dioria:-)

http://www.visakisa.com/quiz-3212/Kielo/

Pentti Järvi

Pihaani istutin kaksi tarhakalliokieltä toisiaan vastakkain siten, että kumartavat toisiaan kuin ne Madridin kaksi pankkia konsanaan.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Tuoksuvatko tarhakalliokielot? En ole törmännyt niihin luonnossa koskaan. Kauppapuutarhalta aion tilata eksenplaarit.

Pentti Järvi

Heh, jos ne nyt kukkisivat, kävisin nuuhkimassa, mutta jostain luin, että tuoksuvat vaniljalle.

Painettuja kasvikirjoja en ole enää vuosiin selannut, vaan käytän internettiä, mikä tietysti on loputon suo sikäli, että kun etsii jotain asiaa, se johtaa toiseen, kolmanteen jne.

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Hyvä Petra

Teeppä kirja kirjoituksistasi. Ihan sellainen persoonallinen.

Kauniita kuviakin saisi olla.

Hyvää kesää.!

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos, Raimo. Jos aikaa ja kustannusratkaisuja löytyy, väkerrän mielelläni yhtä sun toista kirjaa. Hyvää, kukkeaa kesää!

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Oletan että kotisaarellasi kasvaa myös lehtokieloja. Eikä se näyttäisi olevan kasvupaikankaan suhteen niin vaativa kuin väitetään.

http://homonatura.blogspot.fi/2012/06/polygonatum-...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Multiflorumia ei pikkusaarella ole, mutta lähiseuduilta löytyy. Toisaalta ne ovat joskus sekoitettavissa, ja voipi olla että olenkin vain kävellyt onneni ohitse. Hieno kuva, Outi.

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Kiinnostuin tästä kieloasiasta sen verran että tein pienen empiirisen tutkimuksen. Kalliokielo näyttää viihtyvän etelärinteellä, jossa on jopa suoraa auringonvaloa ja merituuli ja aurinko kuivaavat maaperän. Lehtokielo viihtyy pohjoisella rinteellä, jossa ei ole suoraa auringonpaistetta ja kaste pysyy maassa lähes ympäri vuorokauden. Ja tietysti, kuten aina, poikkeus vahvistaa säännön.

Tarkkaile siis pohjoista, märkää ja hämärää, sieltä voi löytyä multikukkainen.

Pentti Järvi

Nämä pukkaavat kääntymään valoa kohti joten eivät niin komeasti kumarra toisiaan.

http://a6.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash4/303...

28.5.2010 Övermalax

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist
Heikki Ojala

Hatt on kollegoineen löytänyt bourgonal-nimisen tuoksun, joka ainakin laboratorio-oloissa saa siittiöt villiintymään. Bourgonal tuoksuu erehdyttävästi kielolta.

Niin? mitä sitten se todistaa? Saako kielon sisältämät aineet "siittiöt villiintymään? Oliko sitä tutkittu. Se ei ilmene kirjoituksesta.

V

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kokeita ei tietääkseni ole tehty kieloilla, vaan bourgonalilla, joka on kemiallinen yhdiste joka tuoksuu tismalleen kielolta. En ole vastuussa Uuden Suomen toimittajien otsikoinnista, jos viittaat uutisen otsikkoon. Toiseksi tietääkseni parhaillaan yritetään selvittää, erittääkö munasolu tätä kieloaromia, jota siittiöt voivat seurata.

Jokin linkki aitoon kieloon tässä kuitenkin lienee, nimittäin miesten hajuaistimuksia suhteessa kielontuoksuun on tutkittu aika paljonkin - ne poikkeavat naisten tuloksista.

Heikki Ojala

joo miksei ne voisi olla samoja molekyylejä. Jostain luin että esimerkiksi varpaanväleissä ihon, hien ja bakteerien muhimisesta syntyvä haju on kemiallisesti samaa kuin haju "varpaanvälijuustoissa"

edellä antamani kommentti vaikutti itsestänikin jälkeenpäin töykeältä, pyydän anteeksi. Mutta niinpä usein käy tahattomasti nopeassa sähköisessa viestinnässä jossa "ajan säästämiseksi" jää kohteliaisuudet yms. pois helposti.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset