PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Korven kätkö

  • Valokuva: Petra Nyqvist
    Valokuva: Petra Nyqvist
  • Valokuva: Petra Nyqvist
    Valokuva: Petra Nyqvist
  • Vaaleanpunainen valkovuokko.Valokuva: Petra Nyqvist
    Vaaleanpunainen valkovuokko.Valokuva: Petra Nyqvist
  • Valokuva: Petra Nyqvist
    Valokuva: Petra Nyqvist
  • Rentukka. Valokuva: Petra Nyqvist
    Rentukka. Valokuva: Petra Nyqvist
  • Myös puusto kukkii. Valokuva: Petra Nyqvist
    Myös puusto kukkii. Valokuva: Petra Nyqvist
  • Bambi kävi täällä. Valokuva: Petra Nyqvist
    Bambi kävi täällä. Valokuva: Petra Nyqvist
  • Käenkaali. Valokuva: Petra Nyqvist
    Käenkaali. Valokuva: Petra Nyqvist

 

 

 

Luonnonkukkia plopsahtaa sellaisella tahdilla, että luonnonkukkasarjassa piipahdetaan tällä kertaa kokonaisessa luontotyypissä, hieman harvinaisemmassa kuin tienalhossa. Kävin nimittäin kahlaten läheisessä tervaleppäkorvessa  ja - lehdossa, jonne luhtaisuuden vuoksi harvemmin pääsee.

Kyseessä on siis piilossa päilyvä kutulahti ja sen ranta-alueet, joissa ikivanha tervaleppävyö kaatuu ja kuolee herätäkseen uuteen elämän kiertokulkuun.  Paikka on sopivasti ihmisen saavuttamattomissa suurimman osan ajasta, joten kukaan ei ole raivaamassa puita eikä häiritsemässä luonnon monimuotoisuutta. Satunnaisen blogqvistin ja metsäkauriin jalanjäljet voi toki yhdessä bongata.

Valokuvat ovat pari päivää vanhat, joten kahdessakin päivässä on jo ehtinyt tapahtua ihmeitä. Tänä hämmentävänä vuodenaikana muutokset lasketaan tunneissa, ei päivissä.  Jo rantaluhdassa rämpiessäni kuulin, miten tuomen kukat narisivat liitoksissaan, valmiina heruttamaan hurmaavia kemiallisia yhdisteitä tiedotteeksi pölyttäville eläimille.

Korven kasvillisuus on hyvää vauhtia kehittymässä. Erilaiset saniaiset availevat lehtikeriään ja kalat molskahtelevat liejuisessa rantavedessä.

Kirkuvan keltainen rentukka (kabbleka, harilik varsakabi, Kingcup/ Marsh Marigold, Caltha palustris) on niin laajalle maailman kosteisiin sopukoihin levinnyt, että sen tietää olevan vanhan kuin elävän fossiilin. Tämän voi päätellä myös sen alkeellisesta rakenteesta. Näin silmiinkäyvät kukat kuin rentukat saavat usein kansan suussa monia hauskoja nimiä, mutta eräs rentukan lempinimistä, kuolemankukka, viitannee siitä johtuneisiin vakaviin myrkytyksiin.

Ranta-alue on kokonaan keltakurjenmiekan (svärdlilja,  Kollane võhumõõk, yellow iris, Iris pseudacorus) tannerta. Kurjenmiekan ihmeellinen, kolmiosainen kukka antaa odottaa itseään tässä vaiheessa kevättä.

Tämän korpikätkön reunoilla kasvaa runsaasti kookkaita valkovuokkoja, (vitsippa, võsaülane, wood anemone Anemone nemorosa) joiden lomassa käenkaali (harsyra, harilik jänesekapsas, Common Wood-sorrel, Oxalis acetosella) taittaa lehteään hauskasti auki ja kiinni kuin sateenvarjonsa. Käenkaalit olivat tässä  korvessa asettuneet kasvamaan jopa vanhojen tervaleppien rungoille kuin viidakkojen epifyytit konsanaan.

Ketunleipänäkin tunnettu käenkaali opastaa metsän tarkastelijaa ravinteikkaan metsämaan äärelle. Sen kolmiosainen lehti on vimmattu liikkeineen ja uniliikkeineen. Lehti on niin hento, että kasville on hyväksi olla vesitaloutensa suhteen nuuka ja laittaa lehti tiukkaan suppuun ärsykkeiden vaaniessa. Lehti on maukas ja happoinen lisä salaattiin. Niin, käenkaalta voi syödä. Ei kannata kuunnella holho-tanttojen varoitteluja oksaalihaposta. Lehdet ovat niin hennot, ettei hyppysellinen niitä ruoassa kaada ketään.

Sen sijaan kannattaa mennä luontoon.

Yhteispohjoismaista luonnonkukkien päivää vietetään 17.6. 2012. Siihen asti seuraa luonnonkukkablogien sarja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Matti Jalagin

Kun laittaa silmät kiinni kuviesi jälkeen, tuntuu aivoissa tuoksuna tuon paratiisin kaikki sävyt. Hienoa.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Nyt luontoon nuuhkimaan. Siellä on ihanaa.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiva juttu ja kuvat. Me syötiin pentuina kallioimarteen juurta, joka maistuu lakritsille. Peltokortteen mukulat ovat pähkinöiden ja mantelin korviketta.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos. Itsekin olen imeskellyt kallioimarteen juuria, samoin apilan kukkia ja jonkun heinäkasvin tyveä. Lapset opettivat toinen toisilleen näitä naminkorvikkeita.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kirjavapillikkeestä saa makoiset hörpyt:)

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Tällaiseen luontotyyppiin kuuluvat oleellisena osana myös linnut. Kuka siellä lauloi, vai lauloiko kukaan? Minä tunnen tuoksuja kovin huonosti, koska niitä on niin paljon ja ne sekoittuvat toisiinsa, sen sijaan laulut erottuvat kohtuullisen hyvin tunnisti ne tai ei.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Olet aivan oikeassa. Äänien ja tuoksujen lisäksi on monta muuta elementtiä, joita tutkailla.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Täällä lauloi ainakin satakieli.

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Siellä missä on lintuja, on yleensä myös tulokaslajeja. Linnut ovat äärettömän tehokkaita siementen kylväjiä, mutta satakielestä ei ole tätä vaaraa.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Euroopanterttuselja tuntuu riivaavan lähes joka kolkkaa täälläpäin. Onhan se toki kaunis pensas, mutta hieman väärässä paikassa levitessään luonnossa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Meillä päin terttuseljaa sanottiin happomarjaksi ja paskapensaaksi... Eikä se muuten ole edes kovin kaunis.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Minulla oli juuri äsken paja-vajan ovet auki, kun sisään pelmahti kirjosieppopari. Luulin että erehtyivät jotenkin, mutta mitä vielä! Jouduin tahtomattani todistamaan heidän lemmenhetkeään, tosin lopettelivat moottorikelkan telan suojassa. Sitten uros lennähti ulos, pirteänä visertäen mennessään. Naaras jäi hämillään ikkunalle. Katsoin parhaaksi poistua ja antaa naaraan rauhassa järjestää höyhenensä taas kuntoon.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Täällä kaikaa lokkien lemmenhuudot.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Jahas Petra,
etelän lokit taas rietastelevat :D

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kyllä varmaan se luonto voi olla ihmeellinen, joskaan en ole omilla aivoillani pystynyt sille vielä tuolla tavalla antautumaan. Ehkä tarvitsisin jonkinlaisia sieniä tai muuta, että aukeaisi aistit. Toisia on siunattu suuremmalla aistien herkkyydellä.

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Pekka, kuin taivaan lahjana minulla on sinulle hiukan sieniä ja sisilisko. Sisiliskoista pitävät ainakin pienet pojat, joten ehkä myös isot miehet.
Älä huoli, naiset ovat kummallisia otuksia, heillä on outo empatiakyky ja taipumus ymmärtää kaikkea muuta paitsi miehiä.

http://homonatura.blogspot.com/2012/05/viva-la-evo...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Sienillä voi päästä hyviin tuloksiin, mutta suosittelen kuitenkin hyvää keinoa: lajien opettelu. Kun opettelee kasvien, sammalten, jäkälien, sienten, puiden, eläinten, hyönteisten nimiä, niistä tulee yhtäkkiä valtavan kiinnostavia, ja niitä etsii katseellaan jatkuvasti. Erityisesti sammalten opettelun jälkeen ällistyy miten joku kallioseinämä oli ennen vain kallioseinämä, mutta sammaltuntijalle se on ihmeellinen elävä mosaiikki.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Pieni jäkälä- ja sammalkirja
Tekijä: Paasio Ilmari

näkyy löytyvän divareista ;)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tarkoitin suippumadonlakkeja.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Antti, jäkälistä kiinnostuneelle suosittelen lämpimästi Suomen jäkäläopasta. Uutuusjärkäle, joka vetää sanattomaksi. http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/suomen-...

Ja Pekka. Ymmärsin kyllä madonlakkiaivoituksesi. ;)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Madonlakkien etsiminen on hyvä keino harjoittaa silmiä tai oikeammin aivoja käsittelemään näköaistimuksia. Ovat niin pieniä. Syksyisin nurmikoilla kasvaa hyvin suuri määrä erilaisia pikkusieniä. Samaa harjaantumista voi käyttää myös ruokasienten etsimisessä. Esimerkiksi suppilovahvero ja musta torvisieni ovat hyviä maastoutujia.

Nyt keväällä ei ole juuri muuta kuin korvasieni. Niitäkin on toistaiseksi ollut varsin vähän. Viikko sitten löytyi 5 kpl ja eilen samalta alueelta 4 kpl. Käkikin kukkui siellä eilen. Kartiohuhtasieni olisi toinen, mutta sitä en ole vielä yrittänyt löytää.

Lievästi harmittaa, etten tunne luonnon yrttejä yms., joita voisi juuri keväällä kerätä. Ne olisivat kuitenkin niin vaivalloisia kerätä ja käsitellä, että harmistus tosiaan on lievää. Sienistä sentään saa jo ihan reilusti syötävää. Viime syksyn saalis oli 200 l. herkkutattia ja 300 l. suppiksia. Yhteensä kuivattua sientä varastoissa lienee ainakin 8 kg. Hyötyajattelu on kuitenkin lähinnä tekosyy mukavalle harrastukselle.

Vaimon ex on sammaltutkija ja on kertonut, miten 80:n vauhdista jarrutettiin ja mentiin metsään tutkimaan mielenkiintoista maastoa. Viime syksyn paras herkkutattipaikka löytyi hitaammalla vauhdilla. Taisi olla vain 40 km/h. Sekin vauhti haittasi sienten laskentaa ajaessa.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Ehdoton suosikkini yrttipuolella on väinönputki. Niitä ei etelän mailla juuri näe, mutta Lapissa, missä vain on ravinteita ja märkää, sen näkee ja haistaa. Täällä etelässä kuljen alkukesän koivunlehtimälli huulessa. Pohjoisessa se oli annos väinönputken lehtiä. Loppu kasvista on niin väkevää mutta ah ihanaa, että pitää viedä annos repussa kotiin. Siis nuoria varsia, loppukesällä siemeniä, syksyllä säästeliäästi juurakoita.
Jokainen tuntee karhunputken - vai? - No väinönputki (Angelica archangelica) on saman mallinen mutta vihreämpi, suurempi ja ennen kaikkea siinä on aromi mistä ei voi erehtyä.
Tupakista vieroitukseen se on ylivoimainen, joskin vähempi mainostettu.

P.S. Älkää imeskelkö muita putkia.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Täällä etelässä kuljen alkukesän koivunlehtimälli huulessa.

Mieleinkiintoista. Miten se tehdään ja millaista nautintoa siitä saa? Nikotiininomaista?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Antti, todella mielenkiintoista!

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Siis koivunlehtimälli.
Vetaisee ohimennessä oksasta silmut/hiirenkorvat/lehdet nippuun ja työntää ylähuulen alle. Imeskelee päivän tai puoli. Syödessä pannaan lautasen viereen. Jos kuivshtaa niin ei se mitään. Imeskelee taas. Jos kyllästyy niin vaihtaa uuden.
Huom. Saunavihtoja ei pidä syödä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Vetaisee ohimennessä oksasta silmut/hiirenkorvat/lehdet nippuun ja työntää ylähuulen alle. Imeskelee päivän tai puoli. Syödessä pannaan lautasen viereen. Jos kuivshtaa niin ei se mitään. Imeskelee taas. Jos kyllästyy niin vaihtaa uuden.

Siis, mikä se nautinto on? Maistuuko se vain hyvälle, vai onko sillä rauhoittava vaikutus kuten nuuskalla?

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Pekka,
koivunlehti ei ole myrkyllistä sen enempää kuin haapakaan, molempia voi syödä jos on semmoinen nälkä. Mutta se mälli... no ensinnäkin se maistuu hyvälle ja raikastaa hengityksen (joskus aikoinaan työnsin suopursua kainaloon/povitaskuun kun piti lähestyä sivilisaatiota).
Mällin imeskely, se on suloista. Kuin... en nyt tässä mitenkään voi tätä sanoin ilmaista, ehkä sitten joskus miesten kesken se kielikuva. Ei kaikki mene päähän mikä huumaa nääs.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Nami, ketunleipää.

Ketunleipä oli lapsuusaikojeni herkkua. Vasta nyt kuulin, että terveysterroristit ovat iskeneet siihenkin silmänsä.

Aion kyllä jatkossakin mussutella ketunleipiä. Voiko muka ketunleipä olla epäterveellisempää kuin esim. perunalastut?

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Kylläpä tuli mukavan telmaattinen olo :)
Kiitos Petra!

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Petra, sinä kun tunnet kasvit niin kertoisitko mikä tämä kukka on?
Muistan jonkun kertoneen että tämä olisi vanha puutarhakasvi. Ilmestyi tänne viime keväänä ja näyttää taas kukkivan samassa paikassa. Haiskahtaa pahasti muuttolintujen kolttosilta.

http://homonatura.blogspot.com/2012/05/kukka.html

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Samaa meidänkin pihassa ja vaimo väittää lemmikiksi.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kuuluu lemmikkien sukuun (Myosotis). Näyttäisi puistolemmikiltä, mutta en osaa sanoa sen tarkemmin kun en saa hiplata kasvia. Erilaisia lemmikkejä on melkoiset määrät.

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Jep, näyttää olevan tuo puistolemmikki. Kasvin voinee siirtää se kun on nyt hiukan väärässä paikassa.

Lisäksi löytyi myös toinen viime kesänä ensimmäistä kertaa kukkinut. On vielä nupulla, mutta kukka on valkoinen tai punaraidallinen. Pystytkö tuon nuppukuvan perusteella jo määrittelemään mikä vihulainen se on?

Kiitos ilmaisesta konsultaatioista :)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Valitettavasti tuosta en saa oikein selvää. Jos saat kuvan kukkivasta yksilöstä, jonka lehdet ovat selvästi näkyvissä, voin ehkä pystyä...

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Yllätyksekseni löytyi kuva-arkistosta muutama kuva viime kesältä. Väri on kuvissa lähes aito, toki auringossa kukat näyttävät vaaleammilta.

Kukat tulevat täsmälleen samaan paikkaan kuin viime vuonna, joten kasvi ei näytä leviävän.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Yksi kansanviisaus, jonka muistan kakara-ajoilta on se, että keltaiset kukat ovat myrkyllisiä... (rentukka). Mutta ketunleivät ovat oivallinen lisä salaattiin! Kun lapset ovat alle kouluikäisiä, he haluavat auttaa ruuanlaitossa. Kakarat pihaan häiritsemästä ja ketunleipää poimimaan!

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Olen kuullut saman väriohjeen, ja vaikkei se ihan paikkansa pidäkään niin hyvä varotoimenpide. Lapsethan oppivat tunnistamaan kasveja sitä mukaa kun joku aikuinen vain jaksaa niille syöttää tietoa. Ainakin täällä lapsivieraat ovat aina poimimassa jotain, käy jotenkin kovin luonnostaan kersoilta tuo kasvien keräily.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Näin se on.
Korvessa kasvaa kaunis kukka,
mutta kenelle?

Petralla hienoja kuvia,
joissa näkyy ihan kukan henkikin.

Kullervo Niittymaa

Tässä plokissa tuoksuu eloon heräävän luonnon raikas tuoksu ja korviini kuuluu lokkien huudot jotka tuovat mieleeni huolettomat nuoruus vuoteni saaristossa.

Voih miten kadehdin merihempukan elämää näkinkengän kokoisella saarella :)

Täytyypä tulevana kesänä lähteä taas saaristoon muutamaksi viikoksi telttailemaan.