PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Vaihtoehtoinen pääsiäiskukka

  • Perunanarsissilla on karkea nimi mutta jumalainen tuoksu. Valokuva: Petra Nyqvist
    Perunanarsissilla on karkea nimi mutta jumalainen tuoksu. Valokuva: Petra Nyqvist
  • Leskenlehti teki keväästä kevään ennen ja nyt. Valokuva: Petra Nyqvist
    Leskenlehti teki keväästä kevään ennen ja nyt. Valokuva: Petra Nyqvist

 

Tänäkin pääsiäisenä myydään Suomessa narsisseja, tulppaaneja ja muita kevätkukkia 40 miljoonalla eurolla.

Minua kiinnostavat henkilökohtaisesti eniten luonnonkukat. Pienten penkereiden, ojanvarsien ja aurinkoisten alhojen rinnakkaistodellisuus on paljon jännittävämpi kuin luulisi. Siinä me vain kipsuttelemme hienostuneina tietä pitkin vaikka leskenlehdet (Tussilago farfara, hästhov, Coltsfoot, paiseleht ) paljastelevat häpeilemättä sukupuolielimiään tien varressa.  Luonnonkukat jäävät monen puutarhassa rikkaruohojen asemaan ja maisemassa huomaamatta.

Leskenlehti on joutomaakasvin maineessa,  mutta sen kukinta ilmoittaa kevään alkamisesta. Edellämainitusta syystä lapsetkin tunnistavat leskenlehden paremmin kuin monet muut luonnonkukat. Se ilmestyy aurinkoisiin sopukoihin ja tienvarsiin ja paljastaa joskus kaukolämpöputken paikan. Itse asiassa se ei ole varhaisin kukka, vaan viimeisin. Kukan aiheet ovat kehittyneet syksyllä, mutta joutuvat odottelemaan talven yli maan uumenissa. Näin ne ovat valmiita puhkeamaan maan pintaan heti kun mahdollista, ja varmistavat ylivertaisen kilpailuasetelman. Nerokasta, eikö? Pölyttäjät hyötyvät varhaisesta kukkijasta. Näin mekin hyödymme välillisesti leskenlehdestä. Myöhemmin kesällä kasvavat suuret, rotevat lehdet kukan tilalle. Kummallinen eripari.

Leskenlehti on melko harvinainen kasvi joka kuuluu merenrannoille, tunturiniityille ja lähteille. Nykyisellään laajalti tunnettu kulttuurikanta taas on ihmisen erottamaton seuralainen.  Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1860, että leskenlehteä on kiitelty yskän ja muiden rintatautien hoidossa iät ajat. Nykytieteen valossa monet kasvien oletetut parannusvoimat ovat jääneet taka-alalle, mutta kasvin merkitys ihmisen kumppanina säilyy.

Leskenlehti on sitkeä sissi joka pärjää myös urbaanissa ympäristössä. Kaupunkilainen voi  löytää katukivetyksen raosta kirkuvankeltaisia mykeröitä. Yksi monista muistutuksista, ettei kaupunkikaan ole kokonaan ihmisen vallassa.

Yhteispohjoismaista luonnonkukkien päivää vietetään 17.6. 2012. Sitä odotellessa blogaan muutamista luonnonvaraisista kukista niille, jotka arvostavat pientareiden ja niittyjen huomaamattomia helmiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän arisuhonen kuva
Ari Suhonen

Parempi onkin kertoa kukista ennen kesää, niin tietää varautua. Odottelen kukkablogeja ennemmin kuin tuota teemapäivää :).

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

No, lupaan pitää Suhosen hyvin valistettuna moraalittomien matarien, vaarallisten virnojen ja rappiollisten rätvänien suhteen. Eikä sitten vilkuilla liikaa tienvarsiin, voi käydä huonosti. :)

Käyttäjän arisuhonen kuva
Ari Suhonen

Minusta on parempi vaikka maata siellä tienvarressa, kuin vain vilkuilla – edellyttäen että jotenkin kykenee aistimaan sen ympäristön.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kyllä se leskenlempi on, mutta keskimäärin ne ovat niin ikääntyneitä, että paras kukkimiskausi on kaukana takana.

Nuori leskenlempi on hyvä,- ja surutyön jälkeen pitää olla mahdollisuus uuteen kukkeuteen.

Ikääntyneet leskenlemmet ovat kavereina toimivimpia,- ja tuen sellaista kaveruutta.

Kas, tällaista maailma kuitenkin on,- ja meille kaikenlaista teettää...

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

Mun pääsiäiskukaksi riitti joihinkin törmiin (Turun kaupungissa) ilmestyneiden leskenlehtien lisäksi kevätesikko. Voisi pikkuhiljaa hankkia silti lisää, ties vaikka luonnosta. Joten jään odottamaan lisää tietoiskuja vaihtoehtoisista ratkaisuista, vastakulttuurikukista.
PS. Ei se korianteri niin erikoiselta tuoksahtanut...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Loistavaa! Olet välttynyt korianteripahisgeeniltä. Keittiössäsi siis pöhisee hyvässä mielessä.

Kevätesikko on samantyyppinen kasvi kuin leskenlehti - jossain on olemassa todellinen villikanta ja sitten ihmisläheisempi kanta. Se luonnollinen on kohtuullisen uhanalainen, joten ei nyt sieltä sentään. Mutta naapurin mummolta voit pyytää kevätesikkoja, ne on mukavia kukkia.

Jorma Laine

Onhan se kaunis kevään ensi merkki, tuo leskenlehti.

Lopun kesää se sitten onkin hitonmoinen riesa puutarhassa jos se on sinne iskostunut. Ainakin minulla se sitä on, kun olen sen verran "luomu" ihminen, etten myrkkyjä käytä vaan käsin pitää turhakkeet repiä.. :D

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Leskenlehti on aina ensimmäinen merkki keväästä. Mutta suurempaa riemua tunsin, kun lapsena löysin harjujen etelärinteiltä sinivuokkoja. Niistä piti aina tehdä äidille kimppu. Silloin oli jo kesän odotus todella pitkällä:)

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

Meille lapsena olisi sinivuokkojen poimiminen ollut suunnilleen sama kuin joku joutsenen tappaminen, rauhoituksen vuoksi... kevään merkkinä toimi silti, ja valkovuokkojahan sai sitten poimia, ne kun kasvavat isoina ryppäinä omina metsistöinään

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Sinivuokkoa sai kerätä pieniä määriä omaan käyttöön, mutta myyntiin ei saanut kerätä.

Joku muu vuokko olikin sit kokonaan kiellettyjen listalla. Olikohan ollut keltavuokko?

Tampereen seudulla sinivuokko on todella yleinen kukka keväisin.

Juha Kajander

On niitä kukkia muuallakin kuin pientareilla ja niityillä. Esimerkiksi metsissä. Niistä on oikein tehty laulukin:

http://www.youtube.com/watch?v=OwagHwI0jJo

Kukkia kasvaa, paitsi maassa, myös puissa. Tässä esimerkki:

http://www.youtube.com/watch?v=LBprkeFjz6s&feature...

Suollakin on kukkia:

http://www.youtube.com/watch?v=DWRfoTJI8Cs&feature...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Uhanalaisuusasioista:

Sinivuokko ei enää ole rauhoitettu, eli sitä saa esim. siirtää puutarhaansa. Omasta mielestäni siirto on ok jos alkuperäinen esiintymä on suuri ja puutarhassa sinivuokolle sopiva maaperä. Mutta luonnonkukka on ihanin siellä missä se on luotaisessa ympäristössään.

Keltavuokko on suhteellisen harvinainen, ja sitä en poimisi ollenkaan, vaikkei sillä mitään erityistä statusta ole suojanaan. Virossa keltavuokkoa on paljon enemmän. Kannattaa bongata ternivuokkoja, jotka ovat valko- ja keltavuokon risteymiä. Väri on haalean keltainen.

Valkovuokkoja saa poimia vapaasti, paitsi Oulun korkeudella ne muuttuvat rauhotetuiksi. Raaseporin Tammisaaren Ramsholmen muuttuu joka kevät kuin lumikentäksi, valkovuokkoloisto on siellä hienoimpia näkemiäni.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Minulla noita mainittuja vuokkovärejä on runsaasti ns. omalla maalla.

Olen aina pitänyt omituisena puhua omasta maasta, vaikka se juridisesti nimiini on merkittykin.
Maata nimittäin ei voi omistaa, se on perusasia.......Pitäisi olla.

Tuota keltaista vaihtoehtoa esiintyy datshani saunan takana ainakin kahden aarin alalla.
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.kolu...

Eteläisestä keskisuomesta on kysymys.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset