*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Sosiaalinen media

Keskustelukulttuurin kohentumisesta olemme vastuussa me kaikki!

Olen pettynyt suomalaiseen keskustelukulttuuriin netissä! Edelleenkään kansalaiset eivät muista sitä tosiasiaa, että julkaisuja saattavat katsoa ihan kaikenlaiset henkilöt ja jopa lapset!

Olisi parempi kun someraivoajat miettisivät vaikka tubettamista viestinnän selkiyttämiseksi, koska silloin näkee ainakin miten raivona henkilö oikeasti on vai pelleileekö hän vaan. Olen pettynyt, kun sosiaalisessa mediassa ei olla vieläkään saavutettu hyvää keskustelukulttuuria, joka tarkoittaa kommentointia asioista eikä asioiden takana olevista henkilöistä!

Facebook on saatana? Kolmas osa

Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Olen jo käsitellyt havaintoprosessejani parilta eri kantilta. Tällä kertaa kokoan aiempien osien havainnot johtopäätöksiin.

Johtopäätöksiä ja aasinsiltoja

Facebook on saatana? Toinen osa

Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Ensimmäisessä osassa kerroin somen ulkopuolelta käsin tekemistäni havainnoista. Tällä kertaa käsittelen somekuplan vaikutusta ihmisen psyykkeeseen.

Ei sananvapautta feministeille!

Arvon lukijat. Evoluutio kehittyy hitaasti, moottoriteknologia maltillisesti ja suoritinteknologia nopeasti. Somekeskustelun vihaeskalaation nopeus ylittää jopa huonojen uutisten nopeuden, jonka puolestaan tiedämme ylittävän valon nopeuden. Tänään oli taas yksi viikon päivistä jolloin piipahdin Twitterissä kääntymässä ja vannoutuneena ihmismielen maallikkotutkijana päätin jatkaa tuoreen esimerkin pohjalta ihmiskoetta. Koska Twitter on kertonut jo minusta koko totuuden, hyppään riemulla sen kelkkaan: en missään nimessä kannata feministeille sananvapautta!

Facebook on saatana? Ensimmäinen osa

Tämä alustavasti viisiosainen blogisarja jatkaa siitä mihin mainiot tutkimukset somekuplasta loppuvat. En itse ole koskaan Facebookia käyttänyt joten koitan tarjota pohdiskelua lintuperspektiivistä. Blogisarjaa pohdiskellessani yksi väite nousi otsikkoon asti: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Käsittelen tätä asiaa ns. maallikkotieteen ja subjektiivisten havaintojen keinoin. Pyrin löytämään todennäköisyyksiä ja referenssejä mutta en väitä tieteellistä tarkkuutta.

Kritiikkiä mediapersoonille!

Mediassa vaikuttavat henkilöt haluavat elää harhassa, että heidän vaikuttavuutensa olisi jotenkin ihan poikkeuksellista tänä sosiaaalisen median aikakaudella, mutta he ovat väärässä.

Ei ketään järki-ihmistä kiinnosta jonkun julkkiksen (artistin, näyttelijän, mallin) mielipide yhtään, jos siinä ei ole mitään kovaa perustaa. Julkisuuden henkilöt suojelevat omaa pilvilinnaansa siten että he pitävät matkan maahan pitkänä. Entä sitten kun rysähtää ja pilvet eivät enää nosta sinua? 

Kritiikin puolesta ja vaino ei ole hyväksyttävää!

1. Miksi joidenkin poliitikkojen, mielipidevaikuttajien ja kulttuuripersoonien arvostelu on suvaitumpaa kuin toisten? 

2. Miksi ihmiset pilkkaavat jotain ala-arvoisesti, vaikka sille ei olisi edes mitään perusteita?

3. Miksi joidenkin vaikuttajien aiheellisesta kritiikistä suivaannutaan median ja muiden vaikuttavien kansalaisten joukossa?

PS. Takoituksella esitin vain kysymyksiä, koska tämä on keskustelunavaus!

Uutisvirtojen muodostumisesta ja ihmiskunnan toiveikkaasta tulevaisuudesta!

Miten uutisvirtani sosiaalisessa mediassa muodostuu?

Ilmeisesti uutisvirran syötteen järjestys perustuu paljon henkilön profilointiin ja julkaisujen pisteytykseen yksittäisen käyttäjän kannalta. Taustalla vaikuttaa sosiaalisen median yrityksen arvomaailma todella paljon. Voi olla että käyttäjät, joilla on tuhansia seurattavia uutisvirrassa eivät saa niin paljon mainoksia ainakaan Facebookissa ja Twitterissä.

Arvopohja ratkaisee uutissyötteen pisteytyksiä!

Leimakirveen kaksi terää

Taannoinen Twitter-keskustelu herätti asiaan, joka on kauan minua vaivannut ja ajoin mediaakin herättänyt, eli leimakirveellä lyönti. Koittaako löytää omasta mielipiteestä vikaa, vaiko onko selvää että vastustaja on rasisti/feministi/suvakki/homofobi ja jättää keskustelu siihen? Pölhön idealistinen asenteeni ei suinkaan ole oikea vastaus, vaan ainoastaan mielipide. Löysin asiasta kaksi pohdinnan arvoista puolta.

Vaikka voissa paistaisi

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä