*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Terve, tuntematon!

  • Valokuva: Aleksi Toivanen
    Valokuva: Aleksi Toivanen

 

Mykkien kerrostalonaapurien maassa on myös keitaita, joissa tervehditään kaikkia vastaantulijoita, aina.

Niin kauan kuin olen muistanut, käännyttäessä Västanfjärdiin päin on voinut laskea vaikka kilometrejä tiettyyn kohtaan, jossa kaikki vastaantulevat alkavat heilauttaa kättään autoistaan tai traktoriensa ja mopojensa selästä. Tiedän kosolti muitakin kyliä pitkin rannikkoa ja saaria, joissa ventovieraidenkin tervehtiminen on jokapäiväinen tapa.

Västanfjärdiläisille kaikkien ja kaiken tervehtiminen saattaa liittyä pienyhteisöllisyyteen ja veneilykulttuuriin, sillä veneilijät vilkuttelevat ahkerasti toisilleen. Itsekin rantojen vesimyyränä nostan automaattisesti käteni kun näen ohikulkevan veneen. Se on osoitus, että olen huomannut heidät ja että olen iloinen heidän puolestaan, että he ovat vesillä. Tervehdykseen nimittäin ei kuulu huutelu, vaan ele on puhtaasti äänetön. Jos kyseessä on humalainen, piruetteja tehtaileva vesiskootteristi, saattaa tervehdys jäädä ynseään niskojennakkeluun, mutta tervehdys se on silti.

Toinen paikka, missä tervehtiminen on hyvin tärkeää, on metsä. Kun metsän siimeksissä kohtaa toisen ihmisen, on hyvin luontevaa luoda pieni kontakti ja keskustella hetken ventovieraan kanssa. Vaikka metsä on ympäristö, jossa kaikilla on oma rauhansa, tuo hetken yhteys selkeyttävän tunnelman. Jos vastaantulijassa on jotain outoa, tilanne yleensä rentoutuu kun vaihdetaan sana.

Mutta metsässä ei kätellä eikä esittäydytä vaan puhutaan metsästä ja mitä siellä on koettu tai mitä koetaan juuri sillä hetkellä. Esitellään sienikorit tai marjavasut, pyyhitään hetken kastetta nenänpäästä ja kerrotaan tutuista asioista tai ihmeistä. Ollaan yhtä mieltä kaikesta, vaikkei oltaiskaan.

Kerran kohtasin metsässä vanhemman miehen, jolle sanoin hei. Hän ei vastannut monellakaan sanalla, mutta hymyillen lappoi koriini priimakuntoisia herkkutatteja. Ja niin keskustelu oli käyty.

Yksi sisaruksistani on aivan ilmiömäinen bongaamaan niin maaseudun ohikulkijoista kuin metropolin sykkeestä ihmisiä, joiden kanssa voi käydä kiehtovan keskustelun. Hän tekee sen luontevasti, niin kuin kohtaajat olisivat olleet aina ystäviä. Usein tuloksena on kiinnostava tarina.

Sellainen voi olla kerrostalossakin seinän takana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Joskus nuorena, kun ajelin postiauton näköisellä pakettivolkkarilla, luulin että saaristomaaseudulla ihmiset tervehtivät luullen posteljooniksi. Mutta on sitä tapahtunut muillakin autolla, että tunnistan kaiken mistä Petra kirjoittaa. Myös tuon metsän. Jostain syystä siellä on luontevaa tervehtiä vastaantulijaa ja luonnottomampaa itse asiassa olla tervehtimättä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Petra, ei mykkiä kerrostaloja pidä yleistää, on kerrostalojakin, joissa tervehditään naapureita.

Ja mitä metsässä tervehtimiseen tulee siinä sitten useimmiten erottaa paikalliset asukkaat muualta tulleista, vaikkapa marjastajista, joita toki heitäkin on erilaisia ja jotkut tervehtivät.

Mutta noin yleisesti ottaen olen samaa mieltä.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Toki on kerrostaloja, joissa on vahva yhteisöllisyys. Mutta edelleen on niitä, joissa ei ole, ja siitä on jopa kauhistuttavia esimerkkejä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mutuna arvelisin että kerrostalot, joissa tervehditään, ovat vähemmistönä.

Mutta siitä metsässä tervehtimisestä on kokemusta jo kauan sitten kun isotädin huvila oli ns. teiden tiettömättömien varrella, ja jonain syksynä anno domini sinne pikkutielle sitten ajoi joku auto, josta purkautunut marjastamaan tullut väki ei ollut näkevinäänkään kun kävelin ohi hakemaan läheiseltä maatilalta maitoa. Taisin olla siinä kymmenvuotias.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #4

Ei ollut heillä metsäetiketti hallussa :)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #5

No, lapsena sitä saattoi silloin ihmetellä enemmän kuin aikuiset nykyään, koska on jäänyt mieleen :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Terve! Tervehtiminen ei maksa mitään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan kun olin Atlantassa hotellissa ja menin huoneeni kerroksesta alaspäin menevään hissiin, joka oli tyhjä. Se pysähtyi pari kerrosta myöhemmin ja sisään astui keski-ikäinen mies. Hän paiskasi minua olkapäälle kämmenellään ja kailotti kuuluvasti iloisesti suoraan silmiin katsoen: "HOW ARE YOU THIS MORNING?"

Ensin kuvittelin, että hän oli erehtynyt henkilöstä, mutta muistin sitten olevani Amerikassa ...

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Omat Amerikan-kokemukseni ovat sellaisia, että jos "How are you?" -kysymykseen erehtyy vastaamaan pitemmällä lauseella kuin "I am fine thanks", kysyjä voi olla lauseen lopussa jo kymmenen jaardin päässä (hississä toki ei onnistu).

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Niinhän siinä voi käydä ettei jenkkien sosiaalisuus riitä fraaseja pidemmälle, mutta mukavaa se silti on, ja eläköön ne poikkeukset.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vastasin itse kerran tuohon kysymykseen, että en voi kovin hyvin, kun on flunssa pukkaamassa päälle. Kysyjä kaiveli käsilaukkuaan ja sanoi vastukseksi: "That's nice!"

Mutta tietenkään täysin tuntemattomalle ei voi mitään syvällistä alkaa heitellä ensimmäisessä repliikissä. Onhan tuo standarditervehdys kuitenkin iso askel sosiaalisempaan suuntaan kuin suomalainen hissitilanne, jossa me molemmat olisimme olleet vaivautuneita ja vaikenevia kengänkärkiin tai ylänurkkiin katselijoita hiki otsalta valuen odottaen ikuiselta tuntuvan hissimatkan päättymistä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Eilen illalla kanavasurffaillessa osuin hetkeksi ruotsalaisen miljonäärivaimon pariin, joka ehti sanoa, että "Ruotsissa ihmiset eivät tervehdi toisiaan, toisin kuin amerikassa jossa kaikki moikkailevat". Senkin tunnistin ainakin sen amerikan osalta. Siellä tuo hyvinvoinnin jatkuva tunnustelu tuntuu täkäläiselle hieman vaivaannuttavalta. Kerran esim Chicagon kentällä ostin suklaapatukan tai jotain ohimennen käytäväkioskilta ja "Hi Honey, how are you" etc. Mikä hani mä sille olin.

Hienoa kuitenkin, etteivät ruotsalaiset ole tässä suhteessa sen kummempia. Etteivät itse asiassa vaan vielä suomalaisia kuuluisampiakin juuri minkäänlaisten suhteiden luomisessa. Itsekin kun nuorena menin Tukholmassa yökerhossa juttelemaan tytöille, olin saada koko laumalta turpiini. Niiltä tytöiltä siis. Suomessa sanotaan sentään vaan että "antaa heittää", niiden kundit tulevat vetelemään turpiin yms.

Tämmösiä kulttuurivaihtareita vois kokeilla vaikkapa metsässä täällä. Hanitat yhtä ja toisen kanssa alat riidellä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos aikoinaan olet Tukholmassa yrittänyt yökerhossa suomalaisena skodata paikallisia mimmejä, niin aivan tuhoon tuomittu yrityshän se on ollut. Varsinkin siis Tukholmassa ja varsinkin yökerhossa. Monet suomalaiset eivät tiedäkään kuinka paariakastiin he sikäläisten silmissä vielä menneinä vuosikymmeninä ovat kuuluneet.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

No joo, olihan tuo tiedossa ja itse asiassa puhuinkin niille englantia toivoen, ettei kansallisuus ilmenisi heti. Siitä ne vaikuttivat hermostuvankin ja alkoivat huutaa, että "puhu ruotsia fan satans, olet ruotsalainen kuitenkin!!!". Ihmeellisten tapahtumakäänteiden jälkeen joku niistä lopulta tanssikin kiemurtaen siinä edessä sitten. Minä tosin pelkäsin koko ajan että se potkaisee munille tai jotain. Jäi vähän epäselväksi lopulta mitä mieltä kukin oli. Mä olin melkoinen diskoilija kuitenkin niihin aikoihin ja luulin että kansat voisivat yhdentyä niissä merkeissä. Ehkei kuitenkaan sentään.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tamperelaisena pidän itsestäänselvyytenä ihmisten tervehtimistä. Jos menen kaverille kylään, tervehdin kaikkia pihassa ja rapussa kohtaamiani ihmisiä, veikka en olisi milloinkaan aiemmin näitä ihmisiä tavannut. Nämä ihmiset tervehtivät aina takaisin.

Talviaikaan käyn tupakalla etuovella, jonka vierestä menee kävelytie. Lähes järjestäin ohikulkijoiden kanssa tervehditään. Täällä saatetaan innostua rupattelemaan vieraiden ihmisten kanssa vaikkapa kaupassa, bussipysäkillä tai siellä varsinaisessa onnikassa.

Olen pari kertaa myöhästynyt onnikasta kun vastaan on osunut niin hyvä rupattelukumppani etten ole millään malttanut lopettaa juttua kesken. Onnikassa matka joutuu mukavasti mielenkiintoisen juttukumppanin kanssa.

Vaikka Tampere on suomalaisittain iso kaupunki, täällä tervehtiminen ja ystävällinen rupattelu on itsestäänselvyys.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No tampereleine määki, ja meidänkin talossamme tervehditään, samassa ryppäässä asuvien viereistenkin talojen asukkaita. Jotta saadaan kun saadaankin me Hämeessä suu auki ennen kuin ilta ehtii.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Viimeksi tänään tuli juttua kaupan jonossa, kun edelläni seissyt rouva oli unohtanut lompakkonsa autoon. Yhdessä mietittiin minne laittaa rouvan ostoskori siksi aikaa, että rouva pääsee hakemaan rahansa. Kaupassa oli kova meteli, joten kassaneiti ei kuullut rouvan kysymystä. Minä lähempänä seisovana selostin tilanteen kassalle, ja korille löytyi paikka. Toivottavasti rouva sai ostoksensa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #19

No, tamperelaine oppi aikanaan senkin, että Stadissa ei kannata puhua kaupan kassalle, kattovat kuin maalaista. Lähilihakaupassa sen sijaan sopi, ninku vaikka keskustelu avocadon kypsyysasteesta:)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Seija, eihän tyttönimesi satumoisin ole Kankkunen? Jos on, olemme vanhoja koulukavereita.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

No eipä ole. Oppari oli TYK.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #24

Ohi meni. Missähän se kaverini Seija Kankkunen mahtaa mennä? Minä kävin yläasteen Pyynikin koulussa, Amurin toimimipisteessä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #25

Meillä on ollut luokkakokouksia, mutta jos ei ole niin ehkä sattuma korjaa satoa vaikka Hämpillä?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #26

Jos olet käynyt oppikoulua, olet eri ikäluokkaa. Minä kävin ensimmäisen vuoden kansakoulua ja sen jälkeen siirryinkin peruskouluun. Minä olen siis niitä ensimmäisiä peruskoululaisia. Mieleeni on jäänyt ne matematiikan kirjat, joissa piti viivoilla erottaa eri alkiot toisistaan. Joukko-oppia kuulemma.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #27

Jep, opparia kävin ja se peruskoulu sitten siirtyi asteittain, muistaakseni eteläisestä Suomesta pohjoiseen. Jostain wikipediasta sen kai löytäisi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #28

Eli aloititko opparissa ja siirryit opparin aikana peruskoululaiseksi?

Hausjärven Oitissa oli muistaakseni Suomen ensimmäinen peruskoulu.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #29

Noup, ennätin pois alta. Täällä Riäväkylän lähellä Pirkkalassa muuten oli hetken aikaa peruskoulun opetusaineistona Pirkkalan moniste, jossa oli Penankin sormet

http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/pir...

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #30

Olin duunissa yhden hyväntekeväisyysjärjestön kirpparin kirjaosastolla. Huomasin, että kaikki missä mainitaan kansa- tai oppikoulu meni kuin kuumille kiville. Tämä koulu-uudistus siis mietityttää ihmisiä vielä nykyäänkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tässäkin tamperelaisessa kerrostalossa naapurit yleensä tervehtivät. Olen tervehtinyt naapureita kaiissa kerrostaloissa joissa olen asunut. Mutta en minä kaikkia lenkkeilijöitä jotka polulla tulee vastaan tervehdi.
Usein bussipysäkillä rupeaa rupattelemaan jonkun kanssa. Noin yleisesti ottaen tamperelaiset eivät kovin helposti aloita keskustelua tuntemattoman kanssa, mutta tarttuvat auliisti siihen kun aloitan.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minä itse en ole kovin hanakka aloittamaan keskusteluita, mutta siitä huolimatta olen jatkuvasti suustani kiinni vieraiden ihmisten kanssa.

Olin kylässä Joensuussa. Jostakin syystä kuvittelin, että karjalaiset olisivat avoimempia kuin hämäläiset. Sekä Tampereella että Joensuussa asunut mies kertoi, että tamperelaiset ovat huomattavasti avoimempia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ehkä näytät niin kiltiltä, että sinua on helppo lähestyä.
Viimeksi kun kävin Helsingissä ja jouduin kysymään bussikuskilta neuvoa hän jutteli kanssani koko loppumatkan ja huonosti alkanut päiväni oli pelastettu.
Joka paikassa ympäri maata joissa olen käynyt olen tutustunut mukaviin ihmisiin, mutta eri seutujen sosiaalinen ilmapiiri on selvästi erilainen.

Janne Suuronen

Ettei Petralla tässä nyt vaan ole kyse svenskatalande-ihmisten ennakkoluuloista. Ankkalammikoissa kun on tapana kuvitella kaikenlaista :)

Ainakin itse asuessani kerrostalossa kaikilla oli tapana tervehtiä muita.

Metsään taas menen päästäkseni eroon muiden ihmisten seurasta ja arvelen muillakin siellä liikkujilla olevan saman kaltaisia motiiveja. Siksi kunnioitan heidän tilaansa.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ihan vaan vinkkinä, Suuronen, että Vapaavuoron blogialusta on täysin vapaa poliittisista latautuneisuuksista ja kuittailuista. Täällä keskustellaan tosi hyvässä hengessä, ihan kaikkien kesken.

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Se tuntuu mukavalta kun ihmiset tervehtivät. Rautjärven viimolassa kaikki tervehtivät ja asemanseudulla. Nykyisin myös Simpeleellä lähes kaikki tervehtivät ja yksi mies sanoi minulle että täällä ollaan kaikkien kaveri.
Tietysti on jotain poikkeuksia, joita ei trvehditä, tai jos niitä tervehtii, niin eivät tervehdi takaisin.
Yhtäkin tervehdin kauppan mennessä, niin tuli perässäni kauppaan, koputti olkapäälle ja kysyi että tunnemmeko jostakin, eikä ole sen koomminkaan tervehtinyt, paitsi asioidessani Imatran poliisiasemalla tuli oikein sanomaan käsipäivää.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Nämä Petran kirjoitukset tuovat aina niin vahvasti mieleen lukion ainekirjoitukset. Juuri näin siellä opetettiin ja toivottiin, että nuoret aineensa kirjoittaisivat. Etenkin kirjoituksen aloitus on niin lukion äikänainemainen, että hetken verran palasin ajassa taaksepäin. En oikein osaa eritellä, että mitkä ovat näissä kirjoituksissa ne tekijät, jotka tuon tutun vaikutelman tekevät.

Itse olin aina keskinkertainen kirjoittaja. "Virkamiehen tekstiä", sanoi äikän openi. Sain häneltä C:tä ja M:ää ainekirjoitusharjoituksissa. YO-kirjoituksissa sitten ylitin itseni saamalla E:n, kun oli aiheena nykyajan rakkaus. Varmaan onnistuin sattumalta puhuttelemaan YO-tutkintolautakunnan tarkastajaa.

Voisiko serotoniinin määrä olla yhtenä selittävänä tekijänä lahjakkailla kielen käyttäjillä?

Viljo Häggman

Tarviiko sitä nyt tuttuja joka halvatun kuukausi tervehtiä? Kyllähän nuo tietävät kuka siinä kulkee. Turhaa ulkomaanpelleilyä semmonen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Se aika, jolloin metsässä kulkiessaan tapasi vain tuttuja on auttamattomasti ohi. Eikä maalla aina ennenkään.

Mieleen tuli kuulemani, arvatenkin siinä sadan vuoden takaa: emäntä pölähti soppakauha kädessä portaille ja kysyi ohikulkijoilta keitä te olette, mistä te tulette ja minne te menette - maatalojen pihojen läpi voi vieläkin kulkea teitä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset