*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Huonekasvien kulttuurihistoria Suomessa - Osa 2

  • Kasveja eri vuosikymmeniltä. Kuva: Petra Nyqvist
    Kasveja eri vuosikymmeniltä. Kuva: Petra Nyqvist
  • Blogqvistin kiinanruusu ja lihansyöjä Nepenthes. Kuva: Petra Nyqvist
    Blogqvistin kiinanruusu ja lihansyöjä Nepenthes. Kuva: Petra Nyqvist

 

Huonekasvien kulttuurihistorian toisessa osassa vuosisadan vaihteen ylhäisösalien massiiviset viidakot taantuvat vähitellen. Ensimmäisen osan löytää tästä.

1900-luvun alkua leimasivat levottomuudet ja pula-aika.

Ylemmän luokan kodeissa kukitettiin eksoottisia, voimakkain värein kukkivia kasveja kuten onnenkäpyä, posliiniköynnöksiä, taikurinkukkaa ja kärsimyskukkaa. 1920-luvulla nakattiin kattoja hipovat peikonlehdet ja palmut menemään ja astuttiin modernille aikakaudelle.  1930- luvun funktionalismin suuntauksessa viehätti nimittäin puhtaus ja yksinkertaisuus, ja pölyjä keräävät suuret kasvit nähtiin joissain tapauksissa epäkäytännöllisinä ja suorastaan epämuodikkaina. Runsaudesta siirryttiin selkeisiin muotoihin.

Kaupunkiasuminen yleistyi, eikä kaikille ikkunoille riittänyt enää tilaa kasveille. Keskuslämmitys sai tietyt kasvit voimaan huonosti kaupunkikodeissa. Kaupunki-ikkunoiden suursuosikkeja olivatkin kaktukset ja anopinkielet, joskin posliinikukka säilytti asemansa. Kaupunkilainen saattoi myös ostaa muodikkaita huonekasveja liikkeistä.  Maaseudulla viitattiin kintaalla kaupunkilaisten muodille, sillä huonekasvikulttuuri oli siellä edelleen 50 vuotta säätyläiskoteja jäljessä. Maatalojen puulämmitteisissä saleissa ja tuvissa nostettiin ikkunoille unelma, hienohelma, myrtti ja oleanteri. Kasvit jaettiin pistokkaina talosta ja sukupolvesta seuraavaan, ja nykyäänkin tunnettu pihistämisen uskomus syntyi.

30-luvulla traditiona oli hankkia äitienpäiväksi hortensia.

Arkkitehti Alvar Aalto (1898-1976) suunnitteli julkiset rakennuksensa huolellisesti aina kasveja myöten. Hänen aurinkoa, valoa ja ilmaa huokuvissa tiloissaan kasveille luonteva paikka. Hänen käyttämiään kasveja olivat muun muassa lehtikaktukset, kissus, muratti, aralia, sitruuna- ja appelsiinipuu, kalla sekä fiikus. Aallon yleisissä tiloissa kiemursivat usein tummalehtiset riippuvat tai köynnehtivät kasvit. Paimion Parantola on tunnettu upeista joulukaktuksistaan.

Sodan vaikeudet heijastuivat myös kotien kasveihin. Tärkeintä oli elättää ja selvitä hengissä. Villikielojen hyötäminen saattoi tuoda iloa talveen ja joulun koristetarvikkeita etsittiin luonnosta, esimerkiksi liekoja. Mutta värikkyyttä ei ensisijaisesti edes haettu, vaan sota-ajan tyyliä hallitsi vaatimattomuus ja suru. Minulle läheinen henkilö vihittiin mustassa hääpuvussa.

Sota oli myös kovakätinen botanisille kokoelmille. Jatkosodan pommituksissa tuhoutui koko Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kokoelma lukuun ottamatta yhtä sypressiä ja jättilumpeen siemeniä. Noista siemenistä idätettiin kuitenkin aikanaan uudet jättilumpeet.

Eräänlainen arkinen funktionalismi sävytti sodanjälkeistä 1940-lukua. Hyötykasviviljely ja luonnosta löytyvä ruoka olivat suuressa arvossaan. Niukkuuden hellittäessä suomalaiset valtasi esteettinen nälkä, ja arkista kauneutta alettiin haalia kaikilla osa-alueilla. Harmaudesta haluttiin eroon.

Joidenkin kotien ikkunoita koristivat aikoinaan sotasaaliina tuodut pelakuut.

Sodan jälkeen oli saatavilla myös paremmin ruukkuja ja maljoja. Tavallisissa kodeissa kasveja pidettiin usein aikaisempina pula-aikona mitä mielikuvituksellisimmissa astioissa: tuohituokkosissa, läkkitölkeissä, kahvipurkeissa tai vaikkapa potassa.

Jälleenrakennuskauden taituttua 50-60-luvun kodeissa oli usein katseenvangitsijana kukkaikkuna, jota kiersi yksi suurempi köynnös – tavallisesti muratti, kultaköynnös tai hopeaköynnös. Hieman paremmin voivassa Ruotsissa kukkaikkunan vastike oli hieman snobisti ”talvipuutarhaikkuna”. Rahapuut olivat hyvin suosittuja, ja peikonlehden uusi voittokausi alkoi ja jatkoi aina 80-luvulle asti. Yönkuningattaret eli väliamerikkalaiset ja karibialaiset kaktukset, jotka tekivät tuoksuvia jättikukkia yhdeksi kesäyöksi, olivat suosittuja, mutta katosivat sittemmin lähes täysin. Tältä aikakaudelta muistetaan moni täti-chic kasvi: begoniat, pelargonit ja paavalinkukat eli Saint Pauliat. Hienot tädit matkustelivat Nizzaan, Garda-järvelle, Madeiralle ja Espanjaan keräten kukkaloistosta vaikutteita. Muotitapeteissa nähtiin reheviä kasviaiheita, ja luonnon tuominen asuintilaan nähtiin erityisen terveellisenä, mikä onkin 2000-luvulla osoittautunut tieteelliseksi faktaksi.

70-luvulla ihmiset kääriytyvät suurilehtisten viherkasvien keskelle viidakkotunnelmaan. Kitaroita rämpyteltiin peikonlehtien, kultaköynnösten, anopinkielten, lyyraviikunoiden, kumipuiden, rönsyliljojen ja saniaisten seassa. Sekä koteihin että julkisiin tiloihin perustettiin pitkiä kasvialtaita, joissa kukoistivat viherkasvit. Jossain vaiheessa noiden altaiden multapinnat peitettiin paksuihin leca-sorakerroksiin.

80-luvun kodeissa suosikkeja olivat saniaiset, juorut, rönsyliljat sekä lähes neonvihreä kodinonni. Hirvensarvisaniainen toi eksotiikan tuntua. Miami Vice-henkisyys toi valtavat määrät jukkapalmuja nahkasohvien viereen, josta ne kiikutettiin roskalavoille seuraavalla vuosikymmenellä. Loppupuolella 80-lukua alkavat yleistyä halutut perhoskämmekät, Phalaenopsis-orkideat, mutta alkujaan ne olivat kalliita ja niitä pidettiin vaikeina hoidokkeina.

80-90-luvuilla amppelit koristivat ikkunoita, ja niissä roikkuivat herttalyhdyt, aaroninparrat ja helmivillakot, jotka kaikki muodostavat pitkiä pienten piperryksen putouksia. Sittemmin nämä sekä helpot klassikot juorut ja rönsyliljat hävitettiin epämuodikkaina niinkin tehokkaasti, että 2000-luvulla niitä sai jo etsiä lähes uhanalaisina mummoloista.

90-luku toi valtavan määrän eksoottisia kasveja harrastajien iloksi ja kokeiltavaksi. Kodeissa harjoiteltiin lihansyöjäkasvien idätystä ja muuta jännittävää. Valikoima oli niin runsas, että oli mahdollista tehdä kasviteemasisustuksia eri aikakausilta ja tyyleiltä.

2000-luvun yksi suosikeista perhoskämmeköiden lisäksi on afrikkalaisperäinen palmuvehka eli ruotsiksi ”kaappikukka” sen varjonsietokyvyn vuoksi. Tuttu kukkakauppias kertoikin, että yksi toivotuista piirteistä suosikkihuonekasville on nykyään helppohoitoisuus. Myös uudenlaisia, mielikuvituksellisia jalostettuja versioita vanhoista suosikeista arvostetaan.

Huonekasvien harrastajat etsivät myös vanhoja, lähes unohtuneita kasveja. Esimerkiksi aidot joulukaktukset ovat lähes täysin marraskuunkaktusten syrjäyttämiä, ja löytääkseen vanhaa kantaa on käytävä mummolassa. Isoäitien ja isoisien luota löytyvät myös perintökiinanruusut, ikivanhat tuoksupelargonit ja muut, joilla punotaan sukupolvia yhteen.

 

Vinkkejä tähän juttuun ovat antaneet mm. museopuutarhuri Aaja Peura ja kukkakauppias Anne Berglund.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuningaskissus Cissus rhombifolia on ainoa huonekasvi minulla, laitoin tänään juuri uudet mullat.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Cissuksesi on paremmissa hoivissa kuin minun, joka saa vielä kotvan odottaa mullanvaihtoja. Minulla kun on noin 80 eri kasvia. Kaikille ei käy sama kasvualusta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tiedä paremmuudesta on viimeaikoina alkanut ränsistyä, mutta lupasin sille parantaa tapojani.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minulla oli joskus akvariossa lumme, joka myös kukki melko ahkerasti. Kukka oli vaaleanpunainen ja tuoksu oli kuin junan vessa, eli ei mairitteleva.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Saattoi olla tiikerilumme. Löyhkäävistä huonekasveista pitää mainita raatokukat, jotka olivat aika pop aikaisemmin, mutta nyt jääneet pois kukkakaupoista. Niiden kukat haisevat mädälle lihalle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Kyllä raatokukka on tuttu lapsuudesta, Hyi mikä löyhkä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Melkein kaikki noista on ollut ja joitain vielä onkin. Eniten harmittaa että hävitin jossain muutossa posliinikukan sekä kerrottukukkaisen kiinanruusun, niitä kun ei kaiketi saa mistään. Vihreälehtisen rönsylinjan sentään löysin, kaupoissa kun ei liene muita kuin kirjavia.

PS. Onko kuvassa olevaa kiinanruusua kaupoissa, on kaunis.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Vanhaa kerrottukukkaista kiinanruusua tosiaan saa yleensä harvemmin kauppatarhoilta. Olen nähnyt niitä vain olohuoneissa. Kuvassa oleva kiinanruusu on läheiseltä puutarhalta, voin selvittää tänä keväänä mikä on lajikkeen nimi. Pidän kiinanruusuista kovasti, jostain syystä minulla tosin on niiden kanssa ollut vaikeuksia.

Seija, posliinikukkia on tullut kaupan aika hienosti viime vuosina, australianposliinikukkaa, himalajanposliinikukkaa, H. bellaa jne. Netissä voi ostaa myös sellaisia, joita ei kaupoista saa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kiitos, hyvä vaihtoehto kerrottukukkaiselle. Kiinanruusuun käytin ihan perinteistä menetelmää, runkoon leikattu suurikokoinenkin kukki hyvin: mennään maalla naapurin laitumelle, otetaan kuivaa lehmänlantaa mökille ja eikun palaneena lantakasteluvedeksi. Hevosen lanta ajanee saman asian :) Ja sekoitin kaupan multaan maalta peltomultaa, ei voine suurempana hyvin kovin kevyessä. - Niin kai niitä ennenkin kasvatettiin.

Posliinikukkia olen katsellut kaupoissa, mutta tahtoo vanhakantaisen, joten täytyypi neuvosi mukaan sukeltaa nettiin.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #10

Kyllä, hevosenlanta on hyvää ja sitä tosiaan kerättiin ennen kaupungissa kaduilta talteen, aivan kuten siinä 80-luvun kanankakkamainoksessa. :)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Minulle vinkattiin, että Kuralan Kylämäessä Turussa on aito 50-luvun huonekasvikokoelma.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sanot "30-luvulla traditiona oli hankkia äitienpäiväksi hortensia". Isoäitini, joka asui meillä sai äitienpäivänä aina yhdeltä pojistaan hortesia vielä 1960-luvun alussakin ja sitten tuli myös alppiruusuja, muistaakseni.

Isoäitini lemmikkejä olivat annansilmät ja minä inhosin niitä pitkään. Nyt voisin jo sellaisiakin laittaa ruukkuun.

Tädilläni oli valtavia joulu- ja taisi olla pääsiäiskaktuksiakin. Minulla on yksi perillinen ikkunallani vielä niistä kasvustoista. Ne kukkivat aina upeasti. Vielä on muutama kukka koulunajasta jäljellä ja muutama nupukin. Pääsiäiskaktus on aloittelemassa.

Meillä ikkunalla oli 60-luvulla amarylliksiä vaaleanpunaiset säikeet, valkoisella pohjalla. Isäni toi merillä ollessaan palmuja. Eivät menstyneet pitkään.

Sitten tietysti aina keväällä ikkunan läheisyydessä olivat hyötykasvilaatikot. Siemenet idätettiin ja taimet kasvatettiin itse. Siihenkään en tunne vetoa.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Tuosta hortensian antamisesta tuli mieleen, että nykyään ei ehkä ehdi muodostua uusia noin vahvoja traditioita, vaan markkinoiden tarjonta määrittää.

Traditiot voivat olla pienempiä ja perhekohtaisempia. Itselläni on tapana ostaa tähän aikaan vuodesta yksi perunanarsissi. Ne ovat mielestäni kauniimpia kuin tavalliset tete-narsissit, ja tuoksu on voimakas.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Pian minäkin toteutan narsissiostokset, keltaisi suurin osa ja joku tuoksuvakin. Pitäähän pääsiäisenä olla keltaisia kukkia ja narsissithan ovat juuri niitä oikeita ;D Istutan myöhemmin narsissit ulos kukkapenkkiin, josta ne nousevat seuraavana keväänä, mutta eivät ehdi enää juuri koskaan pääsiäiseksi.

Tuossa aiemmassa kommentissa on koulunajan ja pitäisi olla joulunajan. No hiukan myös toistoa I blogisi kommentin kanssa. Samat asiat nousevat mieleen, mutta vähän uuttakin.

T Piepponen

On se hyvä juttu vaikka miten olisi riidelty ja kärhämöity.

Ja sisälsi ovelan hakuliipaisimen kaappikukan tienoilla - garderobblomma(joutuu silti heiluttamaan suuta aivan liikaa suomeen verrattuna). Oman kaappikukkani sain tuhottua suorassa auringonpaahteessa ja ylikastelulla. Se taas johtui siitä, että lakkautetulta yo-puutarhalta kasveja hakiessa niihin ei ollut kirjattu mitä lajia mikin kasvi oli ja näinollen ei voinut etsiä hoito-ohjeita ajoissa.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ensimmäistä kertaa kuulen että joku on sen onnistunut tappamaan sen, mutta noinhan se tosiaan tapetaan jos jollain. Mä pidän omaani melko varjoisassa. Kasvaa hitaammin mutta väri on upean tumma.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset