*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Huonekasvien kulttuurihistoria Suomessa - Osa 1

  • Victor Barsokevitschin kuva helsinkiläisen lääkärin kodista 1800-luvulta.
    Victor Barsokevitschin kuva helsinkiläisen lääkärin kodista 1800-luvulta.

Kylmän ja pimeän Pohjolan huonekasviperinnettä on tutkittu valitettavan vähän, vaikka kasveilla on ollut keskeinen osa ihmisten elämää. Kirjaan ylös tärkeimmät vaiheet Suomesta käyttäen lähteinä mm. Leena Arkion materiaalia 1980-luvun puolivälistä.

Ensimmäiset huonekasvikokeilut saivat alkunsa kustavilaistyylin ajalla 1700-luvun lopulla, jolloin koristekasveja kuten pelargoneja, viikunoita, myrttiä ja kameliaa kasvatettiin lasin suojassa suurten kartanoiden kasvihuoneissa. Omalla syntymäsaarellani, Kemiönsaaren Björkbodassa oli maankuulu kasvihuone, jossa Ramsayn suvun kaudella kukoisti kolme metriä korkea kamelia, joka oli istutettu 1700-luvulla menestyksekkäästi. Kameliat ovat ruukkukasveina nykyään harvinaisia, sillä ne vaativat mieluiten talvipuutarhaolosuhteet. Blogqvistin oma kamelia sinnittelee kylmässä eteisessä ikkunalla ja kipristelee nuppujaan, koska ei uskalla kukkia.

1800-luvun Biedermeier-tyylin aikakauteen mennessä kartanoissa, säätyläistaloissa ja pappiloissa oli opittu kasvattamaan huoneissa eritoten kukkivia kasveja, joita vietiin kesällä kuisteille katseenvangitsijoiksi. Maailmalta oli tullut uutta osaamista ja lukuisa määrä kasvilajeja kuten kiinanruusuja, kannaa, isoposliinikukkaa, kohtalonpensaita, verenpisaroita, pasuunakukkia, sekä sellaisia lähes täysin nykyisistä huonekasvivalikoimista kadonneita kasveja kuten kärsälilja, kielopuu ja kriinumi. Monien kotoa löytyvä tuoksupelargoni oli suosittu huonekasvi tällä aikakaudella. Kasveihin liittyi myös runsaasti uskomuksia ja pelkoja, ja muun muassa oleanteri hävisi kodeista keuhkotautiin tappavana, ja palasi kotiviljelyyn oikeastaan vasta nykyaikana.

Hienostokotien kukkaloisto aiheutti kiinnostusta ja ihailua rahvaan parissa, ja vähitellen pistokkaat kulkeutuivat joko luvalla tai luvatta palvelusväen taskuissa pirtteihin. 1850-luvun jälkeen, uusrokokoon kaudella tavallisen väen pirteissä alkoi ikkunakukkien kulttuuri joka kuvaa pitkälti koko käsitystämme perinnetalojen akkunapuutarhoista.

Mutta mitä pirteissä vaalittiin? Jos olet onnistuneesti kasvattanut chiliä kotonasi, saatat tuntea olosi edelläkävijäksi, mutta todennäköisesti joku esimummuistasi oli huipputaitava chilinkasvattaja. Yksi keskeisimmistä huonekasveista tuolloin oli nimittäin turkinpippuri eli Capsicum annuum. Turkinpippuria ei kuitenkaan nautittu ruoassa vaan siitä tehtiin lihaskipuihin ja kolotuksiin auttavaa, verenkiertoa kiihdyttävää linimenttiä. Jopa kaikkein köyhimmissä tuvissa saattoi olla yksi tai kaksi huonekasvia, vaikkei edes aitoon ruukkuun ollut vielä varaa. Aluksi tuvassa kasvoi palsamia, myöhemmin myös verenpisaroita ja pelargoneja. Myrtistä kehkeytyi symboliikaltaan tärkeä nuorten neitojen, morsianten ja neitsyyden kasvi, ja myrtin menestymisestä saatettiin jopa ennustaa neidon naimaonnea. Myrtin tarina neitsyiden kasvina oli saanut jo tosin alkunsa 1500-luvun Saksasta kuuluisien neitsyiden morsiuskruunuista.

Yläluokan väkeä saattoi harmittaa rahvaan opittua taitaviksi kukkien kasvattajiksi, ja kukkaikkunat alkoivat näyttää tavanomaisilta. Uusbarokin, uusrenessanssin ja jugendin aikakaudella vuosisadan vaihteessa syntyi saleihin verraton viherkasvikulttuuri, jollaista tuskin sen jälkeen on nähty. Viileät salit muuttuivat palmuviidakoiksi, jotka symboloivat suurta maailmaa ja jylhyyttä. Erilaisten palmujen lisäksi suosituiksi tulivat traakkipuut, peikonlehdet, parsansukuiset kasvit kuten hienohelma, erilaiset näyttävät saniaiset sekä soilikit. Aikakaudelle ominainen viherkasvi, tuonenkielo eli Aspidistra, on nykyään valitettavan harvinainen huoneissa. Oma tuonenkieloni on uskollinen kumppani, joka kestää talven lähes pimeässä. Se on kestävä, tyylikäs ja ajaton.  Kukkakauppiaat, hankkikaa tuonenkieloja myyntiin! Olen varma, että siitä tulisi uusi suosikki. Tuonenkieloa kutsuttiin myös issikaksi tai vossikaksi, koska Pietarista tulevissa kauppakärryissä sitä myytiin myös rahvaalle. Rahvasta ei samalla tavalla hötkäyttäneet sisustustrendit, uudet virtaukset ja hienostelu, vaan kauniille kukille annettiin suuri itseisarvo, ja jos perhe pääsi valokuvaan, talon kenties ainoa kukka haluttiin ikuistaa mukaan ikään kuin perheenjäsenenä.

Viileissä saleissa suurten kasvien kasvatus oli helpompaa kuin nykyään, mutta vaikeuksien kanssa painittiin alati, koska tietotaito oli vaihtelevaa, ja kasvien merkitys kuitenkin hyvin suuri. Edelläkävijöitä Suomessa olivat eritoten J.L Runebergin monilahjakas, kenties miestään lahjakkaampi vaimo Fredrika sekä taitelija Ferdinand von Wright, jotka olivat kumpikin omistaneet suuren osan elämästään koristekasvien botaniikalle. He hankkivat trooppisia siemeniä ja kasvinalkuja kaukomaista ja tekivät nykynäkökulmasta hyvinkin haastavia ja pitkälle vietyjä kokeiluja kotonaan.

Seuraavassa osassa ilmenee, mitä funktionalismi teki huonekasvikulttuurille. Ja sota.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mukava tuokio kasvien maailmassa, tai ihmisten, jotka rakastavat kasveja. Minulla oli kerran komea kattoon saakka kasvanut banaani, mutta onnistuin "tappaamaan" sen, kun olin vienyt sen kesäksi parvekeelle jossa se tykkäsikin olla. Mutta syksyllä ei kestänyt enää paluuta sisäilmaan.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Minun banaanillani on kaksi poikasta. Jos niistä jompi kumpi vahvistuu, voin lähettää sen keväällä sinulle, niin voit halutessasi aloittaa kokeilut uudestaan :).

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Oi kiva kiitos, banaani on mukava huonekasvi, mutta nyt en uskaltaisi enää sitä viedä ulos kesäksi. Mistä sait, vai kasvatitko siemenestä? Minä kasvatin sellaisesta simenestä jota tuskin silmällä näki mannaryynin puolikasta pienempi.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #3

En tiedä kuka tämän on kasvattanut, enkä ole banaania siemenstä laittanut. Aika hieno suoritus tuo mainitsemasi.

Jonas Hellgren

Banaani on myös pahuksenmoinen rikkaruoho. Jos se kerran on alkanut kasvaa pihassa, niin sitä ei saa millään tapettua. Aina vaan nousee uudestaan. Pitäisi kaivaa kuutio maata ylös ja kuskata muualle.
Annoin periksi. Hedelmät on kuitenkin makeita pieniä kultabantskuja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistelen, että lapsuuteni kodissa oli fiikuksen lisäksi paljon erilaisia kaktuksia. Pieniä pallomaisia ja suuren suuria lonkeroitaan levitteleviä. Olivatko kaktukset kenties silloin suositumpia kuin nykyään, vaan oliko kyseessä äitini oma suuntautuneisuus?

Myös muistan, että joissain kodeissa oli lihaa syövä kihokki, jollaista en ole enää huonekasvina vuosikymmeniin nähnyt.

Rosanna Dillström

Juha Kuikka, poikani kasvatti kihokkeja muutama vuosi sitten vielä. Suomessa on jonkin verran näitä, jotka harrastaa kihokkien kasvatusta.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kaktuksilla on ollut oma ihailijakuntansa ainakin 20-30-luvulta asti, ja jokin niissä sopiikin täällä kasvatettavaksi, kun on helppo järjestää hieman vilpoisat lepo-olot talveksi. Äitisi oli varmaan erityisen kasviystävä. Kihokkien pidosta kotona en paljon tiedä männävuosilta, pitänee selvittää. Oliko varmasti siis kyseessä kihokki tahmeine lehtineen, eikä mikään kärpäsloukku?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ihan oikeita kihokkeja muistan nähneeni parin kaverin kotona. Niitä, jotka kaappaavat kärpäsen lehdelleen ja sulkevat sen sitten syleilyynsä. Ruokimme sellaista kerran varta vasten. Voi olla, että kyseessä oli silloin jokin ohimennyt lyhytaikainen muoti-ilmuiö.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Vanhoista kaktuksista on jäljellä joulukaktus, tosin uudelleen kasvatettuna mutta lienee peräisin 20-30 luvulta. Lehdet ja kukat ovat erilaiset kuin nykyään joulukaktuksina myytävissä. Ja vanha yönprinsessa (linkin kuvassa), joka rehevöityi oltuaan kesän ulkona.

Valkotupsukkikin on, mutta mistähän saisi mm. lukinliljan tai vaarinkukan, joita oli mummolassa? Tai muita vanhoja huonekasveja.

http://puutarha.net/keskustelu/aihekuva.asp?id=93692

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #9

Vanhoja joulukaktuksia ei oikeastaan myydäkään enää, vaan vanhat kannat elävät joissain kodeissa. Nykyiset joulukaktukset kulkevat tietääkseni yleisnimikkeellä "talvikaktukset" ja ovat useimmiten marraskuunkaktuksia. Niiden kasvutapa on myös terhakkaampi kuin perinteisten oikeiden joulukaktusten. Kivoja nekin, minulla on pari, joiden kukka on helmiäisvalkea väriltään.

Upea tuo yöprinsessa. Minulla on nuoria yönkuningattaria, mutta saan odottaa vuosia vielä kukkimista.

Minullekin kelpaisi lukinlilja, mutta sekin valitettavasti kuuluu niihin harvinaistuneihin vanhan ajan kasveihin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mutsilla oli aikoinaan muutamia eri lajeja kihokkeja, mutta kihokkikasvien heimoon kuuluu kolme sukua ja noin 150 lajia, joten on vaika muistaa juuri mitkä kihokit olivat kyseessä.

Yksi oli sellainen joka sulki esimerkiksi kärpäsen sisäänsä, yksi oli sellainen kuin ananaksen ruusukkeen silmä jonka pohjalla oli haisevaa hyytelöä, joka oli tahmeaa ja kärpänen katosi sinne. Kolmas oli sellainen tahmea muuten vaan, ja sulki lehtiään suppuun, mutta ei ei samalla nopudella kuin se ensimmäinen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #12

Oli tuollainenkin, mutta en edes muistanut sitä, mutta hyvä kun muistutit.

Drosera capensis siis tuo ensimmäinen linkkisi, alimmaisen kasvin kohdalla täytyy sanoa en muista nähneeni, vaikka hiukan joka lähtöön hänellä niitä oli.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Minulla on taipumus juottaa hengiltä kaktus kuin kaktus. "Kukkien kasteleminen" on niin vahva brändi (voiko termiä käyttää?), että se ylittää ajattelussani kaikki kaktusten kasvattamiseen liittyvät ohjeet. Viimeksi nyykähti opuntia, jonka juuret ruumiinavauksessa osoittautuivat suorastaan homehtuneiksi - sorry!

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Minulla on kaktukset talvella melko viileässä, ja pitää tosiaan olla hyvin urheasti kastelematta ettei käy köpelösti. Piispanhattu heitti jo lusikan nurkkaan kun vettä lorahti liikaa.

T Piepponen

Ylikastelu tappaa suurimman osan kasveista. Se on tehokkain keino pilata taimensa. Kastelun opetteleminen on tärkeimpiä rasteja viherpeukaloinnissa.

Joskus ehtii pelastamaan ylikastellun ripeällä kuivatuksella. Vain joskus.

Jos jossain kaapin perällä on vetyperoksidia, niin kannattaa kokeilla sen lisäämistä kasteluveteen hieman. Se nimittäin tappaa homeitiöitä ja lisää happea järjestelmään.

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #22

Se oli minunkin ongelmani. Onnistuin tappamaan suurimman osan äidin kasveista. Ainoastaan fiikus pääsi kasvamaan niin jumalattoman suureksi minun hoidossani että se oli lopulta pakko viedä pois. Mihin se päätyi en muista.

Nyt ei ole kasvin kasvia sisällä talossa, mutta puutarhassa kasvaa senkin edestä. Ja kestävät hyvin liikakasteluakin. Eilenkin oli sateen aikana sellainen 5-10 senttiä vettä nurmikolla.

T Piepponen

Kihokkeja jos haluaa nähdä, niin kannattaa mennä suolle niitä katsomaan.

Tosin eipä niitä sielläkään ole, koska kaikenlaiset 4X kerhot ja muut ovat ne sieltä myyneet.

Sarracenioiden harrastajia on kourallinen, kuten muitakin kokeellisia erikoiskasvattajia. Suurin osa heistä pitää kuitenkin suunsa kiinni, koska viherkasviharrastus muuttuu tässä maassa sukupuolen ja iän oikealla kombinaatiolla epätoivottavaksi harrastukseksi, josta pahimpina seurauksina voi olla turhat kotietsinnät ja asunnon sotkemiset.
Siinä yksi menneestä poikkeava asia lisättäväksi tulevaisuudessa kirjoitettavaan huonekasvien kulttuurihistoriaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ilomantsissa etsimme lakkoja, eli hilloja, löydettiinkin, mutta sitten eksyin yhdelle suolle, jossa ei ollut lakkoja, mutta kihokkeja oli niin maan per..., eli h****tisti!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Sarjastamme kun olin pieni: kihokkeja kasvoi esikaupungissa pienellä suopläntillä, pällisteltiin niitä kun taisi olla hyttysiä tai mitä lie kräpäsiä. Ei jaksa varmasti muistaa oliko pyöreä- vai soikealehtisiä, ehkäpä pyöreä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuplakihokkina tuli, eli tuplan poisto.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Haitanneeko tuo mittään, mutta jos maalla on kihokkeja niin olen kyllä kävellyt ohi. Siellä on pari paikkaa, jossa niitä voisi olla.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Jos sinulla Piepponen kuitenkin on tötterölehtien eli Sarrojen siemeniä, olen kiinnostunut. Itselläni on lihansyöjistä ainoastaan Nepenthes, mutta se onkin 150 cm pitkä.

T Piepponen

Sarrojen siemenlajitelma löytyy jostain siemenarkun uumenista. Pitää sukeltaa sinne illemmalla tutkimaan. Pullon sisälle ovat jotkut kasvattaneet niitä. Sellainen suljettu systeemi jossa myös sammalta. Tuolleesti: http://perrone.blogs.com/horticultural/2009/08/ter...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #25

Kiitoksia, ei tarvitsekaan nyt vaivata Piepposta. Tuoltahan saa ihan kaiken mitä kuvitella voi.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #26

Löytyi kuitenkin pussillinen tötteröiden papuja(exotic garden), vaan tuoltahan niitä saa tuoreempina.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lapsuuden kodissani kasvatettiin sekä sitruuna- että appelsiinipuita tai puun alkuja siemenistä. Eivät ne kovin isoiksi ehtineet, mutta useamman vuoden niitä katseltiin. Sitten oli kahvipapvuista kasvaettu kahvipensas, joka teki myös hedelmää eli kukki ja tuotti joitakin papuja. Ei niitäkään mihinkään käytetty.

Meillä oli myös erilaisia asparaguksia sisäkasveina. Niitä leikattiin ja laitettiin leikkokukkien joukkoon.

Inhosin kevättä, kun multalaatikot ilmestyivät kaikille ikkunoille ja tomaatintaimia alettiin kasvattaa. Muistan yhä tuoksun. Eihän se enää pahalle tunnu.

Isoäitinin ikkunalla oli annansilmiä. Inhosin pitkään niitäkin, mutta nyt voisin vaikka jo leppyä annansilmälle.

Enoni vaimo kasvatti joulukaktuksia ja minulla on yhä yhden jälkeläinen olemassa. Ikkunallani on muitakin kaktuksia, erilaisia orkideoja ja tietysti sitruuna. Odotan sen kukkivan pian. Tuoksu on valloittava. Keväällä myöhemmin siirrän sen kasvihuoneeseen. Viime keväänä pidemmän kuivan kauden jälkeen se hukkasi kaikki lehtensä ja ajattelin sen kuolevan. Vaihdoin mullat ja kasvi virkistyi ja kasvatti komeat uudet lehdet. Muutamia sitruunoitakin olen siitä saanut. Viime kesänä niitä oli muutama kasvamassa, mutta sitruunan siirto ei ollut hyväksi ja alut putosiva.

Jonas Hellgren

Aika hyvin sen kahvin kanssa. Mun kahvipensas ehti kasvaa parimetriseksi puuksi ja kukkiakin kuutaman kerran, mutta ensimmäistäkään marjaa ei tehnyt. Sitten siihen iski joku home (tippui vieressä kasvavan mangopuun lehdiltä), ja kaivoin sen ylös. Nyt siinä kasvaa joku muu puu, jonka nimeä en muista. Naapurin naiset käy sen lehtiä napsimassa.

Käyttäjän MaritaElisabethHenriksson kuva
Marita Elisabeth Henriksson

Minulla kasvaa ikkunalla useissa purkeissa voikukkaa, yhdessä nauriksen lehtien-juuren rajalta otettu pala pukkaa tuoretta lehtä. Toivon sen kesällä kukkivan ja saavani nauriin siemeniä. Voikukanlehdet napsin salaatiksi, ja ruuansulatusta parantamaan, antamaan vitamiineja jne.(Tosi ekologista luomua) Osa saa kukkia ennen lehtien harventamista. Välillä kukinta osuu jouluun, nyt nostin ja istutin juuria maasta myöhään. Ja valkosipulia versoo jo, maa-artisokan pikkumukulat antavat odottaa pinnalle itämistä. Joulukuuseksi istutin ylimääräisen taimen rappupäästä,se ei ole vielä uutta kasvua lykännyt, mutta odotan. Sen juurella pilkistelevät nuoret kissankellonlehdet. Joka aamu nuo "huonekasvini" saavat hymyn karehtimaan, kun näen; taas on hieman kasvettu. Iloitsen näistä kasveistani sekä silmän että suun ruokana.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ylläpidät tavallaan hyötämisen perinnettä. Peltokanankaali voisi sopia myös tuollaiseen käyttöön.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuuluuko akvariossa olevat kasvit huonekasveihin, koska huoneissahan ne akvaariot ovat?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eivät kuulu, mutta akvaariossa olevat kalat ovat kyllä kotieläimiä - ei huone-eläimiä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Huonekasvi ja huone-eläin, onpa kömpelöä.

Pihakasvi, peltokasvi, metsäkasvi, laidunkasvi, nurmikkokasvi, puutarhakasvi, huonekasvi, makuuhuonekasvi, akvaariokasvi ja sademetsän kasvit, on siinä lokerointia. Teho- ja luomuviljely siihen vielä lisäksi.

Voiko puutarhakasvin tai kasvihuonekasvin siirtää huonekasviksi kasvin huomaamatta vaihdosta? Ei voi, jos ei ole erittäin varovainen. Lummetta voi kasvattaa akvaariossa ja puutarhalammikossa, eli kumpaan kasviluokaan lumme kuuluu?

Mitä muuten tarkoittaa sisävesikala? Onko se akvaariokala, vaiko tavallinen muikku, joka asuu sisävedessä?

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset