*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Kaivoankeriaan 155 vuoden matka Sargassomereen

  • Kaivoankeriaan 155 vuoden matka Sargassomereen

 

Tämän viikon ehdottomasti kummallisin tositarina kantautuu Skoonen Brantevikistä, jossa surraan parhaillaan maailman vanhimman kotieläimen kuolemaa. Ruotsissa on puhuttu mystisestä kaivoankeriaasta jo kymmeniä vuosia, mutta asian todenperäisyydestä on toisinaan ollut epäselvyyttä ja kaivoankeriasta on pidetty myös satuhahmona.

Kaivoankerias on kuitenkin todellinen. Tapaus juontaa vanhasta skoonelaistavasta laittaa kaivoon hyötyeläimeksi ankerias joka piti veden kirkkaana syömällä kaikki madot ja hiiret jotka tipahtivat kaivoon. Kaivoankeriaat elivät koko ikänsä, yleensä kymmeniä vuosia kaivon syvyyksissä. Ankerias (Anguilla anguilla) on sitkeä kala ja saattaa elää neljäkin vuotta ilman ruokaa. Joskus kaivoankeriaat nostettiin kaivosta ja laskettiin luonnonvesiin, mutta ne jäivät pitkiksi ajoiksi uimaan ympyrää vailla tajua ympäröivästä tilasta. Ympäröiviä mahdollisuuksia huomaamattomia ihmisiä saatettiin joskus kutsua leikillisesti kaivoankeriaiksi.

Brantevikin ankerias tiputettiin kaivonsa vangiksi kuitenkin vuonna 1859 pienen pojan toimesta. Nyt 155 vuotta myöhemmin ankerias on löytynyt kuolleena ja on matkalla iänmääritykseen. Mikäli kaivoonlaskuvuosi on oikein, on kyseessä ylivoimaisesti historian vanhin ankeriasyksilö. Yksilö, joka on elänyt halki kahden maailmansodan ajan uimalla ympyrää.

Sillä mitäpä muuta ankerias elämältä haluaa paitsi päästä Sargassomereen Bermudan kaakkoispuolelle, minne ne ovat vaeltaneet jo kenties satoja miljoonia vuosia. Niiden matkasta kutualueille tiedetään hyvin vähän, mutta ne ovat valmiita ryömimään kuivallakin maalla, silmät laajentuneina, päästäkseen sinne, minne niiden geenit niitä ohjaavat.

Perille päässeet ankeriaat vaipuvat satojen metrien syvyyksiin kutemaan tavalla, josta ei tiedetä juuri mitään.

Ihminen ei ole edes nähnyt Sargassomeren mätimunia koskaan.

Monesti puhutaan kuitenkin syvyyksien valtaisasta ankeriaspallosta, joka myöhemmin katoaa kunnes vesipatsaaseen nousee pieniä toukkavaiheen ankeriaita. Ankeriaan toukat muuttuvat merivirtojen mukana keijuessaan kuultaviksi lasiankeriaiksi, joita jotkut hieman pöyhkeästi nauttivat herrojen herkkuna. Seuraava ankeriaan vaihe on elveri. Pohjolaan päästessään ankeriaat ovat kuuden vuoden ikäisiä. Jos ne elävät tarpeeksi pitkään, niiden aika on palata Sargassomereen.

Mutta Brantevikin kaivon ankerias ui kohti Sargassomerta yksin pimeydessä 155 vuotta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kaivo on kova paikka eläimelle, ihminen on raaka eläin, kun laittaa sammakon taikka ankeriaan tekemään kaivoon puhdistustöitä olemattomalla ruokapalkalla.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ymmärtääkseni tämä temppu on osattu myös Suomessa, mutta en ole kuullut yhdestäkään tapauksesta. Onhan se julmaa, mutta maailmankuva oli siihen aikaan erilainen.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Entäpä kaivohauki, jollaisia on käytetty Lounais-Hämeessä?

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #34

Itse asiassa kuulin itsekin pari päivää sitten kaivohauista! Tiedätkö niistä lisää?

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #37

Olen joskus lukenut tämän: Pohjakallio Lauri: Kaivohauki (Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirja 54 - 1985).
http://www.hamewiki.fi/wiki/Lounais-H%C3%A4meen_Ko...

Terv. KK

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Muistuttaisin että ankerias on erittäin uhanalainen, ja toivon ettei kukaan ota tästä ideaa omaan kaivoonsa.

Käyttäjän EsaAlsio kuva
Esa Alsio

Mielenkiintoinen teksti. Sinänsä hauskaa että joku on edes ajatellut viskata kaivoonsa ankeriaan. Uusin villitys voisikin olla paikallaan pysyvä porakaivoankerias, tai vettä ionisoiva kaivosähköankerias. Ei suinkaan, älkää laittako kaivoon mitään muuta kuin pumppu.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Aika hyvältä paikaltahan kaivo vaikuttaa, jos siellä elää ylivoimaisesti pisimpään? Vai oliko oikeammassa Jim Morrison?

Metka otus tämä ankerias kyllä. Vieläköhän niitä on Kakskerranjärvessä. Joskus yli 40 vuotta sitten niitä on sinne laitettu, mutta lienevätkö päässeet/ lähteneet matkalleen. Suomen ennätysanksu 4.6kg on saatu Katumajärvestä Hämeenlinnasta. Se ei ole tainnut päästä matkalleen.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Akvaariossa on saatu ankerias elämään yli 80 vuotta. Viholliset ja vaarat puuttuvat vankeudessa. Ankeriaan masennustaipumuksista minulla ei ole tietoa, mutta kaloilla on kyllä tunne-elämä, joskaan sitä ei voi rinnastaa ihmisen tunne-elämään. Veikkaan että nämä kaivoluikerot olivat järjestään umpihulluja.

Suomeen tuodaan tietääkseni Ranskan kautta lasiankeriaita istukkaiksi. Luonnollinen ankerias on kaikkialla erittäin uhanalainen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Englannista ainakin istukkaita on tuotu.

Käyttäjän EsaAlsio kuva
Esa Alsio

En luottaisi iän perusteella kaivoon laittamiseen. Ankerias ei luultavasti tiedä kuinka saada itsensä hengiltä. joten odottaa kaivossa onnettomana noutajaansa, Mutta kaivossa ei ole noutajana kuin nälkä, hapenpuute, ja vanhuus.

Käyttäjän JariHollsten kuva
Jari Hollstén

Ankeriaasta kerrotaan ihmeellisiä taruja (?). Mm. jos ankeriaan verta saa käsilleen ja käsissä haava niin haava tulehtuu varmasti. Olen myös kuullut tuon saman että ankerias olisi melkein mahdoton saada hengiltä. Pohjaan vajonneet ihmisruumiit taas toimivat ankeriaan pesinä.
Eiköhän syy näihin ole vaan siinä että kummallisen käärmeen näköinen kala.

Sääliksi käy noita parhaillaankin kaivojen pimeydessä eläviä yksinäisiä haamuja.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ankerias on tosiaan erikoinen, mutta siitä oikeasti tiedetään myös hyvin vähän. Ihminen ottaa Ultra Deep Field-valokuvan avaruudessa, mutta kutuankeriaita tai mätimunia ei saada vain käsiin. Ei ihme että sen ympärillä pyörii paljon tarinoita.

T Piepponen

Just eilen mietin missä mahtaa olla Petra. Jotta onko hyljännyt palstan.

Kummallinen eläin. Siis tuo ankerias.

Lievää analogiaa näen kaivoankeriaalla ja yksin elävällä. Pitkän aikaa yksin elänytkin kiertää ihmeellistä kehää, jos sen tiputtaa jonnekin missä on liikaa ihmisiä.

Omasta kaivosta löytyi aikanaan vain ruosteinen sanko ja hirvikiväärin hylsy.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

En ole hyljännyt bloggaamista. Kesä on kiireistä aikaa.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

En ole eläissäni nähnyt ankeriasta luonnossa, mutta elinkautinen pakkotyötuomio kaivossa on kyllä kova pelkästään siitä hyvästä että on sattunut syntymään ankeriaaksi ja joutunut ihmisen vangiksi.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Jos te käytte joskus Hollannissa niin kysykää (katukioskilta tai ravintolasta): "gerookte paling":ia eli savustettua ankeriasta. Kyse on kasvatetusta ankeriasta, joka on ikivanhaa kansallisruokaa. Tapaan kuuluu, että syömisen jälkeen palingin rasva hierotaan käsien ja käsivarsien iholle, koska se on paljon parempaa ihonvoidetta kuin jotain body shopin kamaa.

Tässä kuvaa:

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Gerookte_pa...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Varmasti on hyvää tavaraa. Ravintola Kosmoksessa oli ennen alkuruoka johon kuului savuankerias munakokkelipedillä. Oli erinomaisen herkullista mutta olen luopunut ankeriaan syömisestä sen kitkuttaessa istutuskantojen ja kasvatuskantojen varassa.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Nykyään ankeriasta löytyy lähinnä stadilaisten sushiravintoloitten valikoimista, mm. monille tutussa ravintola Koto:ssa.

M V

Niin,

Jos sinne kaivoon tippuu useampikin rotta ja ankerias ne syö ennen kuin mätänevät ja sen jälkeenkään mitään jätettä tule ankeriaan toisesta päästä, olisi tuossa ratkaisu kotien biojäteongelmaan.

Kalle Mikael

Ankerias on kyllä mystinen eläin. Muistan kun pikkupoikana vaari kertoi tarinaa ankeriaista (läheisellä järvellä on ankeriasta ainakin joskus ollut) jotka nousevat hernepelloille kovalla myrskyllä syömään herneitä. Tai ankeriaasta joka olisi uinut ilman päätä Suomenlahden yli Ruotsista. Ankeriaallahan on suurimmat verisuonet pyrstössä, siksi nirri ei lähe vaikka pään katkasee. Ja tuossa joku puhui ankeriaan verestä, sehän on jossain määrin myrkyllistä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kerran saatiin mahtava ankeriassaalis pitkälläsiimalla pienestä joesta Ryttylässä. Silloin ei vielä ollut tietoa lajin uhanalaisuudesta.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Hauska tarina sinällään, joka on kylläkin saanut ns. siivet alleen.
http://www.ystadsallehanda.se/simrishamn/article22...

Vaan on siinä ankeriaan pitänyt kaivossa vaihtua ainakin 3–5:een kertaan 155 vuoden aikana. Muistelijoiden muistinkin luulen siinä myös usein pettäneen tahattomasti - tai tahallisesti.. ;).

Tekevätkö ankeriaan iänmääritystä otoliitistä vai niistä pienen pienistä suomuista? Iänmäärityksen sanotaan olevan ankeriaan kohdalla erityisen vaikeaa ja virhetulkinnat tuiki tavallisia.

Vanhin akvaariossa kasvatettu ankerias olisi elänyt 88-vuotiaaksi ja Kalatalouden keskusliiton mukaan Suomen luonnossa maksimi olisi ollut 72 vuotta, mutta yleensä jäävät tästä alle puoleen.

Ankeriaasta lisää:
http://www.mmm.fi/attachments/elinkeinokalatalous/...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kai Tuovinen, me kaikki odotamme ankeriaan oikeaa ikää joka määritetään otoliitista. Siihen asti nautimme hyvästä folkloresta. Otan yhteyttä suoraan iänmäärittäjiin niin voin kertoa iloiset, ikävät tai todelliset uutiset ajantasaisesti. Oli lopullinen ikä mikä tahansa, kyseessä on poikkeuksellinen kansanperinteen ilmentymä.

Onni Siemen

Petra, pari oikaisua liikuttavaan tarinaan.

Ei se ankerias 155 vuotta ole kohti Sargassomerta pyrkinyt. Kutuvaelluksen aikana ankeriaan ruoansulauskanava surkastuu eikä se syö mitään. Toisaalta viileässä kaivossa, jossa on vain vähän ravintoa, ankeriaan kasvu hidastuu merkittävästi. Käytännössä tämä ankeriasveteraani lienee kasvanut äärimmäisen hitaasti viime vuosiin saakka. Jos kuolisyyksi paljastuu se, että kala on aloittanut kutuvaelluksen, ei tuo kaivon kiertäminen luultavasti ole kestänyt vuotta kauempaa. Opetuksena kuitenkin nähdään, kuinka askeettinen ja niukka elämä voi olla hyvin pitkä.

Ankeriaat eivät myöskään vajoa pinnan tuntumasta kutemaan, vaan tekevät pitkän vaelluksensa nimenomaan syvällä - siksi siitä niin vähän tiedetäänkin. Syvallä Atlantissa kulkee pohjavirta, jonka suunta on päinvastainen Golf-virralle. Sitä ankeriaat käyttävät apunaan suunnatessaan kohti lounasta.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"Yksilö, joka on elänyt halki kahden maailmansodan ajan uimalla ympyrää"

Ruotsalaiset: kansa, joka on elänyt halki kahden maailmansodan ajan pyörimällä ympyrää :o)

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Hyvin mielenkiintoinen tarina. 70-luvun lopulla tein tapseja pitkäsiimaan. Pienessä järvessä, jonka rannalla meidän mökki oli ei tietämän mukaan oltu koskaan pitkäsiimalla kalastettu ja enonikin innostui ajatuksesta. Enoni hankki valmiin 40 tapsisen siiman ja viriteli sen yhdeksi yöksi. Aamulla koukuissa oli 18 ankeriasta. Emme edes tienneet ankeriaita olevankaan siinä järvessä ja pohdiskeltiin sitä, että mistä ihmeestä ne ovat sinne järveen ylipäätään edes päässeet. Ei tiedetty kenenkään istuttaneen sinne ankeriaita, mutta jos ankerias on hyvin pitkäikäinen, niin järveen ankeriaat istuttaneesta henkilöstä on voinut jo tuolloin aika jättää, sekä niistäkin henkilöistä, jotka olivat siitä tietoisia.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jostain syystä.. (joku varmasti keksii),vaikka Petra koitti tehdä tarinan mahdollisimman eloisaksi ja ripautti hieman mystiikkaakin joukkoon,niin se päätyi siihen kuinka se otus saadaan hengiltä :)

Tämä ajatuskulku ei lakkaa ihmetyttämästä..

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Se ehkä johtuu siitä, ettet ole syönyt (savustettua) ankeriasta. Itse olen kyllä huolissani luonnossa esiintyvästä ankeriaskannasta, aivan kuten Petra ja moni muukin. Kannat ovat olleet jyrkässä laskussa 1960-luvulta asti.

Ankeriaskasvatus on sitä vastoin (etenkin Hollannissa ja Japanissa) aika hyvin hallinnassa enkä näe siinä mitään pahaa tai ongelmaa (ks. video kommentissa 29).

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Vastauksesi ei oikeen osunut nyt kohdilleen. Malttaisitko lukea uusiksi mitä oikeastaan kirjoitin?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #40

Juu, luin uudestaan. Toivon, että katsoisit videon. Minun viestini:

- Luonnossa (vielä) esiintyvästä ankeriasta meidän pitäisi olla huolissamme
- Ankeriaan keinotekoinen kasvatus elintarvikkeiksi on vuorostaan helt OK

"Eloisuudesta" olen sitä mieltä, että olipa karmea kohtalo: 155 vuotta pikkukaivossa...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #42

Pitänee nyt avata,kun ollaan niin kaukana vielä toisistamme.

Ihmettelin sitä,että jos joku (Petra tässä tapauksessa) tuo jotain esille eläimeistä joka vähänkin "kuvottaa" jotakin tai muuten vain vastenmielinen..eikä välttämättä kumpaakaan,niin puheenaiheeksi hyvin nopeasti muuttuu se miten se elukka saataisiin hengiltä. Juuri tuohon tapahtumaan innostuu valtaisa enemmistö..eli siinä me ihmiset olemme ilmeisesti samalla viivalla. Siis valmiita keksimään mitä mielikuvituksellisempia keinoja saada elukalta henki pois.

En ollut niinkään kiinnostunut nyt eläimistä vaan ihmisestä ja sen ajatuskulusta.

Esimerkki..tänään katselin ampiaisen pörräilyä ruokapöydän yllä ja puhaltelin pois läheltäni välillä sitä. Ei mennyt kuin n. minuutti ja puheenaihe oli muilla pöydässä istuvilla,että kuinka saada se hengiltä.

Tosin nämä pöydässä olleet eivät myöskään ymmärtäneet,kun kysyin miksi se pitää saada hengiltä ja miksi ajatukset pitää lähteä heti siihen suuntaan.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #44

Makkaramainoksessa joskus sanottiin että: "No sehän onnii kasvissyöjä." , kun hirvi veti grillistä vihannekset muttei makkaraa.

Jospa tuo ounastelemasi johtuu vain siitä, että ihminen on varsin aggressiivinen petoeläin.Suurtihulainen.

Se syöpi aivan Kaiken mikä hyvälle maistuu.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset